Johanneksen evankeliumi 19. luku

19. SE ON TÄYTETTY
Raamattuluento Joh 19:1- 42, Järvenpää, Laurilan seurakuntakoti 18.02. 2007.

Johdanto
Edessämme on kuvaus tapahtumasta seitsemäntenä päivänä huhtikuuta vuonna 30, Tapahtumapaikkana on Jerusalem. Kuvaus päättyy kaupungin muurin ulkopuolella olevalle kukkulalle. Kukkulasta käytetään julmaa nimeä Pääkallonpaikka, hepreaksi Golgata (Joh 19:17). Tuona päivänä siellä virui kolme ristiinnaulittua. Keskimmäisen pään yläpuolella oli kolmella kielellä kirjoitettuna hänen syynsä tähän julmaan mestaukseen: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas (19:19).

Lähes kahdentuhannen vuoden ajan on Jumalan kansa kaikkialla maailmassa hiljentynyt kunnioittaen tuon tapahtuman eteen. Sen teemme mekin nyt noustessamme seisomaan ja yhdessä lukissamme Johanneksen evankeliumin tallettaman kuvauksen Golgatalta (Joh 19:17-30). Siinä on vain 14 jaetta. Kaikki mutkin evankeliumit ovat kertoneet tapahtumasta. Matteuksella (27:32-56) on 25 jaetta, Markuksella (15: 21-41) 20 jaetta ja Luukkaalla (23:32-49) 18 jaetta. Nykyisen Raamattumme 31 170 jakeesta vain 77 kertoo tästä tapahtumasta.

Raamatun mukaan tähän tapahtumaan sisältyvä Jumalan teko Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa sovitti koko maailman ja tarjoaa jokaiselle ihmiselle uskossa vastaanotettavaksi iankaikkisen elämän ja autuuden. Olemme sen edessä koko Raamatun pelastussanoman ytimessä.

Miten Paavali kirjoittikaan korinttilaisille: ”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu” (1 Kor 15:1-4).

Mitä tapahtui ennen ristiinnaulitsemista? (Joh 19:1-16)
Nyt Pilatus käski ruoskia Jeesuksen (1). Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan (2). Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”, ja läimäyttivät häntä kasvoihin (3).
Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: ”Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen” (4). Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ”Katso: ihminen!” (5)
Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Pilatus sanoi heille: ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään” (6). Juutalaiset vastasivat: ”Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika” (7).
Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi (8). Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: ”Mistä sinä olet lähtöisin?” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle (9). ”Etkö puhu, vaikka minä kysyn?” Pilatus sanoi. ”Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?” (10) Jeesus vastasi: ”Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut” (11).
Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan” (12). Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata (13). Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: ”Tässä on teidän kuninkaanne” (14).
Juutalaiset huusivat: ”Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: ”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?” Mutta ylipapit vastasivat: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari” (15). Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi (16).

Kuinka karun asiallinen ja suurpiirteinen onkaan Johanneksen evankeliumin kuvaus Kristuksen kärsimyksistä. Ollaan niin tärkeän tapahtuman kanssa tekemissä, että kaikki ylisanat ovat turhia. Kuitenkin kuvauksessa on mukana aivan pieniä käytännöllisiä yksityiskohtia. Ennen kaikkea paljastuu kuinka kaikkien vääristelevien syytösten, kidutusten ja ristiinnaulitsemisen aiheuttaman tuskan keskellä Jeesus säilyttää rauhallisuutensa. Hän tiesi täyttävänsä Isänsä tahdo ja se oli kaikkein parasta elämässä ja kuolemassa.

Pilatus liikkuu neuvottomana edestakaisin virka-asunnon ja juutalaisia täynnä olevan ulkopihan välillä. Nähtävästi hän halusi vapauttaa Jeesuksen juutalaisten vääristä syytöksistä. Hän kaiketi piti Jeesusta Rooman vallan kannalta vaarattomana uskonnollisena kiihkoilijana.

Johannes on ollut tähän asti varsin pidättyväinen kertomaan Jeesuksen osakseen saamasta väkivallasta. Olihan Jeesuksen pidättäminen ja köysiin sitominen Getsemanessa väkivaltainen (Joh 18:12). Olihan ylipapin palvelija iskenyt kädellään Jeesusta kasvoihin (18:22). Kenties myös Jeesuksen kuljettaminen yön pimeydessä paikasta toiseen tapahtui ruumiillista väkivaltaa käyttäen. Siitä ei kuitenkaan kerrota. Mutta nyt Pilatus käskee vastoin roomalaista oikeudenkäyttöä ennen tuomiota sotilaiden ruoskia Jeesuksen (19:1). Se oli ensimmäinen tuhoavan väkivaltainen teko. Monet syytetyt saattoivat kuolla tuollaiseen ruoskintaan. Jeesus pystyi sen jälkeen vielä seisomaan. Sotilaat pukivatkin hänen päälleen hallitsijan purppuranpunainen pilkkaviitan ja panivat päähän orjantappuroista väännetyn seppeleen, hallitsijan laakeriseppeleen. Varmasti tuota kaikkea tehtäessä miesten ivanauru kaikui.

Orjantappurankruunun on moni Israeliin matkustava tehnyt ja tuonut sen tuliaisina. Työhuoneeni seinällä on sellainen krusifiksiin kiinnitettynä.

Sotilaat pilkkasivat Jeesusta tervehtien häntä juutalaisten kuninkaana ja samalla lyöden kasvoihin. Ruoskittu Jeesus tuotiin narrikuninkaan asussa Pilatuksen virka-asunnosta ulos kokoontuneiden juutalaisten eteen. Tässä yhteydessä ovat tulleet Pilatuksen Jeesusta tarkoittavat sanat kuuluisiksi: ”Ecce homo” (lat.) - katso ihmistä. Ne on haluttu tulkita viittaukseksi ihmisyyden kurjuuteen. Näin me ihmiset kohtelemme maan päällä elänyttä ainoaa todellista ihmistä! Katso syvästi nöyryytettyä ja itsensä alentanutta Herran oikeaa palvelijaa.

Jeesuksen tullessa näkyviin alkoi kuulua väkevä huuto: ”Ristiinnaulitse”. Juuri siihenhän juutalaiset olivat koko ajan pyrkineet. Lopulta tämä huuto voitti Pilatuksen epäröinnin tuomita syytön kuolemaan (Joh 19:6,16). Lopulta hänelle ei merkinnyt mitään jonkun syyttömän juutalaisen miehen kuolemantuomio. Ei ainakaan, jos hän pelasti oman virkansa. Mieluimmin hän valitsi henkilökohtaisen ja poliittisen turvallisuuden kuin oikeudenmukaisuuden.

Omalla tavallaan mielenkiintoinen oli ennen lopputuomion julistamista käyty Pilatuksen ja Jeesuksen välinen keskustelu. Jeesus pystyi tuskansa ja pelkonsa hilliten asiallisesti keskustelemaan Pilatuksen kanssa. Juutalaiset johtomiehet jatkoivat syytöksiään ja nyt väittivät Jeesuksen esiintyneen Jumalan Poikana. Tämä syytös synnytti taikauskoisessa Pilatuksessa pelkoa. Sen ajan maailmassa liikkui monia kertomuksia jumalista, jotka olivat tulleet ihmisten hahmoissa maailmaan ja heitä oli paha loukata. Siksi Pilatus kysyi: ”Mistä olet lähtöisin?” (Joh 19:9). Mutta Jeesus ei vastannut hänelle, sillä se olisi vaatinut niin pitkän selittelyn, ettei siihen ollut mahdollisuutta. Jeesus oli moneen kertaa omassa juutalaisessa ympäristössä vakuuttanut kuulijoilleen sitä, että hän on taivaasta tullut (Joh 3:13; 6:38, 42, 51; 8:42) ja että Jumala on lähettänyt hänet maailmaan (3:17; 6:46, 57; 7:28, 33; 8:29; 10:36).

Vasta sitten, kun Pilatus sanoi jotain omasta vallastaan päästää Jeesus vapaaksi tai ristiinnaulita, Jeesus vastasi hänelle: ”Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa (kreik. eksuusian), ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen (kreik. hamartian, synti) se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut” (Joh 19:11). Ne olivat Jeesuksen viimeiset sanat Pilatukselle.

Jeesus piti lujasti kiinni siitä totuudesta, että Jumalalla, hänen Isällään on ehdoton valta tässä maailmassa. Jumala on Kaikkivaltias (Luuk 22:69). Raamattu väittää myös rohkeasti, että Isä on antanut kaiken Pojan valtaan (Joh 3:35; 13:3). Kaikki ihmisellä oleva valta on tilapäistä ja lainavaltaa, joka voidaan ottaa pois häneltä koska tahansa. Samassa yhteydessä Jeesus sanoo, että valta ja vallan väärin käyttäminen ja sen tuoma synti ja syyllisyys kuuluvat yhteen. Tiedämme, ettei ole niin vähäistä valtaa, etteikö jo olisi sen väärinkäyttöä. Siksi kaikki olemme syyllisinä Jumalan edessä myös vallan väärinkäyttäjinä. Näin silloinkin, vaikka jonkun muun kokisimme olevan suurempi syntinen ja syyllinen kuin mitä itse olemme.

Tuon ajan väkevin ja ehdottomin julkinen ja näkyvä valta oli Rooman valta. Jeesuksen sanojen mukaan valtaansa Rooma ja sen paikallinen edustaja Pilatus saattoivat käyttää vain Jumalan maailmansuunnitelman puitteissa. Jumala oli antanut Roomalle mahdollisuuden käyttää valtaa määrätyn ajan. Sinä aikana keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Silloin Joosef ja Maria lähtivät Betlehemiin ja Jeesus Kristus syntyi Kirjoitusten lupauksen mukaisesti juuri siellä (Luuk 2:1-7). Vuonna 26 keisari Tiberius oli nimittänyt Pontius Pilatuksen Juudean maaherraksi. Siksi Pontius Pilatuksella oli nyt valta tuomita Jeesus Kristus kuolemaan ja niin täyttyivät siinäkin Kirjoitukset.

Nyt oli tuo hetken kestävä Rooman ja Pontius Pilatuksen vallan aika. Nyt saattoi näyttää siltä, ettei mikään eikä kukaan voinut vastustaa Pilatuksen eikä Rooman keisarin valtaa. Ilmestyskirja jopa puhuu siitä, kuinka lopunajalla annetaan Pedolle lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja kuinka sen valtaan annetaan kaikki heimot, kansat, kielet ja maat (Ilm 13:7). Silloin totisesti kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa (Ilm 13:10). Näistä pimeyden valloista Ilmestyskirja kuitenkin sanoo: ”Jumala näet panee heidät toimimaan oman suunnitelmansa mukaisesti” (17:17). Herra myös julistaa: ”Se on hetkessä tuhoutunut” (18:19).

Historia paljastaa miten äärettömän hauraita olivat Rooman voittamattomalta tuntuneen vallan korkeimmat edustajat. Juuri tuona hetkenä vanha keisari Tiberius oli väsyneenä ja epäluulojensa ajamana sulkeutuneena kesä-asuntoonsa Caprille. Valtaa Roomassa piti Pilatuksen ystävä Sejanus. Seuraavana vuonna, vuonna 31 Sejanus mestattiin. Muutamaa vuotta myöhemmin Pontius Pilatus joutui keisarin epäsuosioon, hänet kutsuttiin Roomaan ja hänen väitetään tehneen itsemurhan. Pian kuoli Tiberiuskin. Kuusi häntä seuraavaa keisaria murhattiin tai teki itsemurhan. Aikanaan koko Rooman valta kukistui. Poliittiset vallat nousevat, näyttävät hetken voittamattomilta ja pian niitä ei enää ole. Korkeintaan on vain raunioita.

Uskontojen valta ihmisten sydämissä kestää aina Kristuksen takaisintuloon asti. ”Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen” (Ilm 1:7). Silloin Kristus ottaa täyden herruuden ja vallan maan päällä. ”Silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea” (1 Kor 15:28).

Juutalaiset saivat haluamansa tuomion Jeesukselle. ”Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi” (Joh 19:16). Näin Pilatuksen oli oltava toteuttamassa Jumalan pelastussuunnitelmaa.

Jeesus ristillä (Joh 19:17-30
Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata (17). Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen (18). Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (19). Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi (20). Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas.' Kirjoita, että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas'”(21). Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin” (22).
Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta (23), he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: - He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät (24).
Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria (25). Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” (26) Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä (27).
Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano” (28). Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille (29). Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä (30).

Jeesus kantoi ristinsä poikkipuun silloisen tavan mukaisesti mestauspaikalle. Johannes sivuuttaa Simon Kyreneläisen avun. Jotkut ovat tulkinneet tämän varovaisuudeksi, koska pian alkoi ilmaantua harhaoppeja, joissa väitettiin, ettei Jeesusta ollutkaan ristiinnaulittu, vaan joku toinen, esimerkiksi Simon Kyreneläinen hänen sijastaan. Islamin opetus Jeesuksen ristiinnaulitsemista perustuu näihin vanhoihin kristillisiin harhaoppeihin. Koraanihan väittää, etteivät juutalaiset ristiinnaulinneet Jeesusta, heistä vain näytti siltä (suura 4).

Kaivaukset ovat osoittaneet, että tuohon aikaan kaupungin muuri teki mutkan juuri sillä kohdalla, missä nykyisin on Pyhän haudan kirkko. Paikka oli silloin kaupungin muurin ulkopuolella. Ikivanha perimätieto on oikeassa.

Johannes kiinnittää meidän huomiomme siihen, mitä tapahtui ristiinnaulitun Jeesuksen ympärillä. Mainitaan molemmat Kristuksen kanssa ristiinnaulitut. Johannes ei unohda tuoda esiin ristiin kiinnitettyä Pilatuksen kirjoituttamaa kolmenkielistä taulua eikä sen tekstin synnyttämää juutalaisten protestia Pilatukselle. Taulun latinankielisistä sanoista on saatu kristillisessä taiteessa usein esiintyvä ristin päällekirjoitus INRI (Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum).

Evankeliumi kertoo Jeesuksen vähäisten vaatteiden jakamisesta ja ennen kaikkea saumattoman pitkän paidan (lat. tunica) arpomisesta. Siinä täyttyi jälleen kirjaimellisesti yksi VT:n profetioista (Ps 22:14). Juuri tässä onkin eräs Johanneksen ristin kuvauksen tarkoitus. Hän mainitsee moneen kertaan, että ”näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana” (Joh 19:24, 28, 36). Jeesuksen ristin juurella Johannes kehottaa tutkimaan Kirjoituksia ja sitä kuinka Kristuksen kärsimyksessä toteutuivat Kirjoitukset. Löydämme ristin salaisuuden Kirjoituksista ja Kirjoitusten toteutumisesta. Risti opitaan tuntemaan vain Jumalan sanan kautta. Siksi kristikunnalle Jeesuksen ristin kirkastajina kautta aikojen ovat olleet tärkeinä nimenomaan Psalmi 22 ja Jesaja 53. Ristin tapahtumassa ”kaikki oli nyt saatettu päätökseen” (Joh 19:28), mitä tarvittiin ihmisen pelastumiseksi.

Kun Jeesus pyysi juotavaa, Johannes liitti tämän pyynnön ja sotamiesten iisopin ja sienen avulla tarjoaman etikkapitoisen viinin VT:n profetioihin: ”Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä” (Ps 69:22, KR 38, ks. myös Ps 22:16). Etikkavoittoinen viini oli halpaa ja sotilaitten käyttämää. Noilla neljällä sotilaalla oli mukanaan tällaista viiniä päivän kuumuuden varalle. Pensasmaisesta ruokokasvista, iisopista taas kerrotaan ensimmäisenä pääsisäisyönä: ”Ja ottakaa iisoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa” (2 Moos 12:22). Näin sekin vie ajatuksemme VT:iin ja nimenomaan pääsiäisen uhrilampaaseen.

Johannes kertoo ristin juurella olleen neljä naista ja Jeesuksen rakkain opetuslapsi. Yksi naisista oli Jeesuksen äiti. Jeesus sanoi ristiltä äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!.” Opetuslapselleen hän sanoi: ”Tämä on äitisi!” (Joh 19:26-27). Jeesuksen seitsemää sanaa ristillä käsittelevä virsi soveltaa veisaajiin näitä Jeesuksen sanoja: ”Tunnet tuskat lähimpäisi, tiedät neuvon murheeseen, etteivät he yksin jäisi, annat heidät toisilleen: ’Äiti, katso, poikasi!’ ’Poika, katso, äitisi!’ Auta, että turvan saisin, turvatonta armahtaisin” (virsi 66:3).

Samassa virressä tulevat esille myös Jeesuksen sanat: ”Minun on jano” (Joh 19:28). ”Voimiesi vaipuessa hiljaa huokaat: ’Janottaa!’ Silloin miesten pilkatessa tuodaan juomaa katkeraa. Vapahtaja, minua helteessäni virvoita. Janossani tuskan tiellä älä lohdutusta kiellä” (virsi 66:6).

Vielä kolmannenkin Jeesuksen sana ristillä on Johannes tallettanut. Se on meille tuo ratkaisevan tärkeä sana: ”Se on täytetty” (Joh 19:30). Jeesuksen sanat osoittavat, että hän oli tajuissaan aina kuolinhetkeensä asti. Sellainen oli hyvin harvinaista ristin hitaasti näännyttäessä ristiinnaulitun.

Virsi soveltaa näitä tärkeitä sanoja: ”Kaiken kestät puolestamme. Vanhurskaana kärsien kuolet syntiuhrinamme, Jumala ja ihminen. Sanot: ’Se on täytetty!’ Lunastus on päätetty, maailma on vapahdettu, Isän kanssa sovitettu” (virsi 66:7). Jeesuksen sanat ”se on täytetty” (kreik. tetelestai) kuvaavat Jeesuksen elämäntyön täyttymistä. Se tapahtui juuri silloin, kun tämän maailman silmissä kaikki näytti menetetyltä. Nyt kaikki onkin voitettu. Nyt lopullisesti on toteutunut se, mistä Jeesus oli sanonut: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni”(Joh 17:4). Nyt hän, joka rakastaa omiaan, jotka ovat tässä maailmassa, osoitti täydellistä rakkautta loppuun asti (kreik. eis telos) (Joh 13:1). Nyt hän ja hänen omansa voivat olla täydellisesti yhtä (kreik. teteleoomenoi) (Joh 17:23). Sillä kaikki maailman synnit ovat nyt sovitettu ja täydellinen anteeksiantamus on valmis. Kenenkään ei tarvitse joutua hukkaan syntiensä paljouden tähden. Vain epäusko eristää ihmisen pelastuksesta.

Kristillisessä saarnaperinteessä Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä ovat kautta aikojen olleet keskeinen tapa ilmaista, mitä Golgatalla tapahtui meidän hyväksemme. Virren 66 avulla olemme ottaneet esiin Johanneksen tallettamien Jeesuksen kolmen sanan sielunhoidollisia neuvoa. Matteuksen ja Luukkaan tallettamat neljä muuta Jeesuksen sanaa ristillä ovat saaneet virressä seuraavan muodon: ”Jeesus, sinun otsaltasi tihkuu tuska verinen. Silti huomaat piinaajasi, säälit heitä rukoillen: ’Anna heille, Isäni, pahat teot anteeksi!’ Rukoilethan, auttajani, näin myös minun puolestani” (virsi 66:2, Luuk 23:34). ”Sitten käännyt suloisesti ryövärille vastaamaan: ’Tänään sinut totisesti paratiisiin saatetaan!’ Minuakin armahda, katumus suo oikea, ole kuolinhetkelläni toivoni ja elämäni” (virsi 66:4; Luuk 23:43). ”’Eeli, lama sabaktani!’ vaivoissasi valitit, *Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!’ Jeesus, tuskan hetkellä ole aina lähellä, että yksin jäädessäni sinut löydän, ystäväni” (virsi 66:5; Matt 27:46). ”Herra Jeesus, kuollessasi huudat Isään turvaten vielä viime voimillasi halki suuren pimeyden: ’Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni’ Minullekin turva anna” (virsi 66:8; Luuk 23:46).

Jeesuksen hautaus (Joh 19:31-42)
Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas (31). Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta (32). Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan (33). Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä (34). Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta (35). Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta” (36). Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.”
Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas (38). Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa* mirhan ja aaloen seosta (39).
Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa (40). Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään (41). He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä (42).

Evankeliumi kertoo yksinkertaisesti mitä tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus oli kuollut. Roomalaiset jättivät yleensä ristiinnaulitut virumaan päiväkaupalla varoituksena muille. Näin nimenomaan silloin, kun kyseessä oli majesteettirikos, rikos roomalaista valtiomahtia vastaan. Juuri siitähän Jeesusta oli haluttu syyttää ja sitähän hänen julistamisensa juutalaisten kuninkaaksi merkitsi.

Nyt juutalaiset kuitenkin pyysivät Pilatukselta, että pääsiäisjuhlan tähden kaikki kolme surmattaisiin ja ruumiit otettaisiin alas risteiltä. Juutalaisten pyynnön taustalla oli lain määräys. ”Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun, ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi” (5 Moos 21:22-23).

Kahden sääriluut murskattiin. Se on erittäin tuskainen teko ja yleensä lopetti ristillä olevan kärsimykset. Jeesuksen luo tultua sotamiehet havaitsivat hänet jo kuolleeksi, joka oli yllättävää. Siksi hänen sääriluitaan ei rikottu. Jälleen evankeliumin kirjoittaja ihmetellen toteaa kuinka siinäkin täyttivät VT:n sanat. ”Herra varjelee häntä, ei yksikään hänen luunsa murru. Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru” (Ps 34:21, KR 38). Mutta ei myöskään uhrilampaan luita saanut rikkoa. Jeesus on uuden liiton kansan uhrilammas, joten siinäkin täyttyi Kirjoitusten sana: ”Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta” (2 Moos 12:46). ”He eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan luuta. Heidän on vietettävä tätä pääsiäisjuhlaa kaikkien säädösten mukaisesti” (4 Moos 9:12).

Yllättävää oli kuitenkin se, että Jeesusta tarkastanut sotilas jostain syystä päätti työntää keihäänsä Jeesuksen kyljestä sisään. Kenties hän sillä teollaan halusi varmistaa, että Jeesus oli todella kuollut. Perimätieto nimeää tämän sotilaan keihään mukaisesti Longinukseksi. Evankeliumi kertoo, että pistoshaavasta vuoti heti verta ja vettä. Tämän ilmiön on väitetty johtuvan siitä, että vastakuolleen veri on vielä juoksevassa tilassa, samoin saattaa sopivaan kohtaan osuva keihään pistos päästää ulos ruumiin onteloista sen luonnollista nestettä (Heikki Koskenniemi, UT lyhyesti selitettynä, 1992).

Sillä teollaan sotilas tietämättään aiheutti sen, että jälleen täyttyi yksi VT:n profetia Messiaasta. Sakarja ilmoittaa, että lopunajan myllerryksissä tapahtuu ihme: ”Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan” (Sak 12:10). Ilmestyskirja puhuu tästä samasta asiasta Jeesuksen takaisinpaluun yhteydessä: ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen” (Ilm 1:7). Juuri tämä Jeesuksen kyljessä oleva haava auttoi myös epäilevää Tuomasta tunnistamaan ilmestyneen Jeesuksen (Joh 20:25.27).

Jeesuksen kyljestä vuotava vesi ja veri on kuvattu kristillisessä julistuksessa usein kasteen ja ehtoollisen merkeiksi. Jeesuksesta lähtivät vielä hänen kuoltuaankin elämän veden virrat.

Raamatun lukijoina on meille tärkeä kirjoittajan vakuutus siitä, että ”se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta” (Joh 19:35). Kuka muu se voi olla kuin ”se rakas opetuslapsi”, jona alkukirkon ajoista lähtien on pidetty apostoli Johannesta. On ihmeellistä, että kirjoittaa tuo esiin tämän vakuutuksen juuri siinä kohdassa, missä hän kertoo Jeesuksen kyljestä vuotaneesta vedestä ja verestä. Olemme tekemissä silminnäkijän kuvauksen kanssa. Samanlainen voimakas varmuus UT:n evankeliumin totuudellisuudesta tulee esiin Luukaan evankeliumin alussa: ”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on” (Luuk 1:1-4).

Jeesuksen kuoltua paikalle tuli kaksi tähän asti julkisuudelta piilossa ollutta Jeesuksen opetuslasta. Molemmat olivat korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa. Nyt he eivät häpeä tunnustaa kunnioittavansa Jeesusta. Joosef Arimatialainen saattoi mennä asemansa vuoksi Pilatuksen luo ja pyytää Jeesuksen ruumista itselleeen haudatakseen sen. Hänellä oli Matteuksen mukaan itseään varten hakattuna hauta aivan lähellä (Matt 27:60). Nikodemoksella oli mukanaan 30 kiloa mirhan ja aaloen sekoista tuoksuaineita. Jeesus käärittiin tavan mukaisesti kääriliinoihin ja vietiin lähellä olevaan hautaan.

Pienoisraamattutunti sovituksesta, osa II:
SANOMA SOVITUKSESTA ON USKOMME YDINASIOITA (KR 38)

SOVITUS LAIN TÄYTTÄMISENÄ
Laki ilmaisee Jumalan tahdon.

Raamatun toinen sanoma on LAKI ja toinen EVANKELIUMI. Myös laki on Jumalan todellista sanaa. Jumala ei koskaan lakkaa vaatimasta ihmiseltä täydellistä sopusointua hänen ihmisille antamansa lain kanssa: ”Olkaa siis te täydelliset” (Matt 5:48).

MEISTÄ EI OLE LAIN TÄYTTÄJIKSI
"Saatanan valta ei ole siinä, että hän enkeliruhtinaana on minun persoonallinen ja minua väkevämpi vastustaja. Ei siinä, että hän on kuin kiljuva leijona, fyysinen peto joka repii minut kappaleiksi. Ei, vaan saatanan vaarallisuus on siinä, että hän ottaa Jumalan sanan, Jumalan lain käyttöönsä minua vastaan ja syyttäjänäni vetoaa tähän Jumalan omaan sanaan ja aivankuin usuttaa Jumalan, joka on uskollinen sanassaan minua vastaan. Saatana osoittaa Jumalan sanasta kuinka syyllinen olen ja vaatii nyt sanan mukaista ankaraa rangaistusta, ja se on kuolema (Hepr 2:14)". "Saatana pitää syyttäjän ja pyövelin virkaa vain niin kauan kuin on olemassa laki, jonka mukaan ihmistä voidaan aiheellisesti syyttää ja tuomita. Jos laki on saanut loppunsa ja velkakirja on pyyhitty pois, ei paholaisella enää ole asetta. Se on syrjäytetty valta asemastaan" (Agne Nordlander).

Jeesus on vapaaehtoisesti ja täydellisesti täyttänyt Jumalan lain (Matt 5:17) ja ollut täydellinen (Matt 5:48). Hän on todella vanhurskas lain täyttämisen tiellä (Gal 3:12). Jeesus oli pyhällä elämällään täydellisessä sopusoinnussa Jumalan lain kanssa.

Jeesus kävi läpi kaikki ihmiselämän vaiheet korjatakseen meidän saastaisen sikiämisemme ja syntymämme perinpohjin. Sillä ”ihmisen syntymä on saastainen, syntinen ja kirottu, niinkuin Daavid sanoo (Ps 51:7). Sitä ei voi korjata mikään muu kuin Kristuksen puhdas syntymä” (Luther).
”Oman persoonansa puolesta hän ei tarvinnut ympärileikkausta, yhtä vähän kuin kuuliaisuutta äitiään kohtaan tai ristinkuolemaa, mutta hän tekee sen meidän tähtemme. Me näet tarvitsemme sellaista miestä, joka oli vailla syntiä ja täytti meidän puolestamme Jumalan lain näin lepyttäen Jumalan vihan. Muussa tapauksessa olisimme ikuisiksi ajoiksi jääneet lain kirouksen alaisiksi” (Luther).

JOKAPÄIVÄISELLÄ ARKISELLA ELÄMÄLLÄÄN JEESUS TÄYTTI JUMALAN PYHYYDEN VAATIMUKSET IHMISIIN NÄHDEN.

MINÄ EN OLLUT KUULIAINEN, MUTTA SINÄ HYVITIT KUULIAISUUDELLASI MINUN TOTTELEMATTOMUUTENI (Anselm).

”Sen tähden ei meille lueta vanhurskaudeksi ainoastaan hänen kärsimyksessä ja kuolemassa ilmennyttä kuuliaisuuttaan, vaan sekin, että hän vapaaehtoisesti meidän sijastamme alistui lain alaiseksi ja sen kuuliaisena täytti, niin että Jumala sen eheän kuuliaisuuden tähden, jota hän niin toimien kuin kärsienkin elämässä ja kuolemassa Taivaalliselle Isällensä meidän tähtemme osoitti, pitää meitä täysin vanhurskaina ja tekee meidät iankaikkisesti autuaiksi" (Tunnustuskirjat).

”Kun laki tulee ja syyttää sinua siitä, ettet ole sitä täyttänyt, käske sitä kääntymään Kristuksen puoleen ja sano: SIINÄ ON MIES, JOKA ON SEN TEHNYT. HÄNEEN MINÄ TURVAAN, SILLÄ HÄN ON MINUN PUOLESTANI TÄYTTÄNYT SEN JA LAHJOITTANUT MINULLE TÄYTTYMYKSENSÄ” (Luther).

”Opettaessamme, että me Pyhän Hengen kautta tulemme uudestisyntyneiksi ja vanhurskaiksi, me emme tarkoita sitä, ettei vanhurskautettujen ja uudestisyntyneiden perusolemukseen ja elämään uudestisyntymisen jälkeen enää muka olisi piintyneenä mitään epävanhurskasta vaan me tarkoitamme sitä, että Kristus täydellisellä kuuliaisuudellaan PEITTÄÄ KAIKEN SEN HEIDÄN SYNTINSÄ, MIKÄ TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ JATKUVASTI ON HEIDÄN LUONTOONSA PIINTYNEENÄ. Siitä huolimatta heidät uskon ja Kristuksen mainitun kuuliaisuuden tähden – sen Kristus on syntymästään alkaen hamaan häpeällisimpään ristinkuolemaan saakka meidän puolestamme Isälle suorittanut - julistetaan aivan vanhurskaiksi ja sellaisina pidetään, vaikkakin he turmellun luontonsa puolesta vielä ovat syntisiä ja sellaisiksi aina hautaan saakka jäävätkin” (Tunnuskirjat).

SYNNITÖN JEESUS SAMAISTUU SYNTIIMME
Jeesus Kristus oli puhdas ja viaton (Hepr 7:26; 4:15). Ja nyt hän tulee saastaiseksi syntiseksi vapaaehtoisesti. ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi” (2 Kor 5:21). ”Ota pois minulta tämä malja” (Mark 14:36).

Jeesus ikään kuin panee ylimmäisenä pappina kätensä oman päänsä päälle ja tunnustaa siinä kaikki maailman synnit ja ottaa ne päällensä (vrt. 3 Moos 16:21).

”Hän kantoi monien synnit” (Jes 53:12). ”Kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun” (1 Piet 2:24).

Nyt Jumala kohtelee Poikaansa kuten synnintekijää. Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme (Gal 3:13). Siksi ne, jotka kirosivat häntä kuten Pietari ja sotamiehet, tekivät aivan oikein meidän puoleltamme.

Kristus oli tullut nyt maailmaan syntisen lihan kaltaisuudessa ja siksi häntä kohdallaan syntisenä - enemmänkin. Häntä kohdellaan kuin hän olisi ainoa syntinen koko Jumalan luomakunnassa.

Sovitus merkitsee, että Jumalan viha poistuu. Sovituksen syvin salaisuus on sijaisuudessa. Ihminen on syyllinen kuolemaan. Vain hänen oman verensä vuodattaminen voi poistaa hänen rikoksensa. Nyt viaton ottaa päälleen ihmisen synnit ja kuolee syyllisen ihmisen sijasta (Agne Nordlander).

Että jouduit tuskahan, pahuuten’, sai aikaan senkin. Mä sun syöksin piinahan, alle Herran vihan liekin. Olen syypää siihenkin, että sinut surmattiin. Tuleen kuin sua kalvasi, minä raukka puita kannoin, Köydet käsivarsiisi, minä synneilläni annoin. Minä naulat teroitin, joillas ristiin lyötihin. (Vanhat Siionin virret)

”Miks yhä itket ja huokailet? Miks aina uskoa punnitset? Nyt käännä katseesi Golgataan, niin löydät toivotun sataman. Ei Herra punnitse uskoas, on toinen syy sun rauhallas, syy siihen on veri Jeesuksen, hän synnit maksoi jo kaikkien” (Anders Nilsson).

JEESUS SAMAISTUU SYYLLISYYTEEMME JA SEN TUOMAAN RANGAISTUKSEEN
Tuomio ja rangaistus syntiemme tähden todella kohtaa hänet. Hänen kuolemansa on rangaistuskärsimystä. Se ei ole näennäistä rangaistusta, vaan todellista ja tuskallista..
”Hän on haavoitettu ... runneltu ... Rangaistus oli hänen päällänsä … hänen haavainsa kautta me olemme paratut” (Jes 53:5-6). ”Alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden” (Room 4:25). ”Hän ei säästänyt omaa poikaansakaan” (Room 8:32). ”Joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden” (Gal 1:4).
”Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta” (1 Piet 3:18). ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden” (1 Kor 15:3).

Sovitus on juuri siinä, että Kristus kärsii oikean rangaistuksen ja kärsii sen loppuun asti. Jeesus todella ottaa sovittajan aseman ja kärsii sovituksen vaatiman rangaistuksen. Jeesus alistuu Jumalan pyhyyden vaatimaan tuomioon ja vihaan synnin yli. Hän kantaa Jumalan pyhyyden syntiin kohdistuvan leimuavan vihan ja tuomion.

Ydin tuomiossa on kuolema (Room 6:23; 1 Moos 2:17).
Jeesus maistaa kuoleman joka tavalla:
ruumiillisen kuoleman siten, että sielu eroaa ruumiista
hengellisen kuoleman siten, että hän kuolee pois Jumalan yhteydestä, joutuu kauas Jumalasta - Jumalan hylkäämäksi (Matt 27:46)
iäisen kuoleman siten, että hänet kirotaan pois Jumalan yhteydestä synnin tähden ja hän kantaa synnin rangaistuksen

Me voimme puhua kevyesti kuolemasta. Hän ei voinut. Hän tiesi, mistä siinä on kysymys - synnin palkasta - ja kuinka kauhea se on.
Jeesuksen kuolema oli meidän syntiemme ja syyllisyyteemme tähden rangaistuskärsimystä. Se oli myös sijaishyvitystä (satisfactio vicaria).
Jeesus siis tuli kadotetuksi syntisten tähden. Hän kärsi helvetin tuskat. Vanha käännös uskontunnustuksesta kuvaa tätä: ASTUI ALAS HELVETTIIN.

Jeesus kuoli kadotetun syntisen kuoleman.
vrt. 3 Moos 16:20-22: Suurena sovituspäivänä Asasel saa uhrieläimen. Synti ja pahuus saa kokonaan valtaan eläimen. Kauris syöstiin Asasel-nimiseen rotkoon ja saattaja palasi mukanaan uutinen: SE ON TÄYTETTY.

Jeesus on kärsinyt kuten joka ainoan synnintekijän tulisi kärsiä. Kuolema ja kadotus on syntisen oikea ansio. ”Kun Kristusta raatelee yksi oas, pitäisi sinua raadella 100.000 oasta ja niiden pitäisi samalla tavalla jopa paljon pahemmalla tavalla raadella sinua iankaikkisesti” (Luther).
Jeesuksen kuolema ei ole vain yksityisen syntisen kuolemanrangaistus, vaan myös kaikkien syntisten - koko maailman synnin - jokaisen menneisyydessä, jokaisen nykyisyydessä ja tulevaisuudessa tehdyn synnin rangaistus.
Sen laajuus on valtava - maailman elämän puolesta (Joh 6:51)
- koko maailman syntien (1 Joh 2:2)
- hän on kuollut kaikkien edestä ( 2 Kor 5:15).

Jeesuksen kuoleman ainutlaatuisuus merkitsee sitä, ettei uutta uhria enää tarvita (Hepr 10:10,14).

Jeesuksen kärsimys on Jumalan omaa kärsimystä ja kuolemaa. Jumala itse kärsii kuoleman Jeesuksessa syntisten tähden Jumalan pyhän tuomion alaisena.
Vain meidän Jumalallamme on haavat.

Jumala rakkaudessaan kärsii ja Jumala pyhyydessään saa oikeuden. Jumala sovittaa synnin ja Jumala ottaa vastaan syntiuhrin. Mutta siinä kärsii myös ihminen: JUMALAIHMINEN.

Nyt Jumala voi julistaa syyllisen syyttömäksi ja ottaa yhteyteensä jumalattoman ihmisen. ”Lapseni, sinulla ei ole mitään etkä sinä ole mitään eikä sinun tarvitse olla mitään etkä sinä voi olla mitään, sillä Kristus on kaikki sinun edestäsi tehnyt.”

KRISTUS ON KUOLLUT MEIDÄN SYNTIEMME TÄHDEN
Jeesus Kristus nöyryytti itsensä parantaakseen meidän ylpeytemme. Hän vuodatti suuressa tuskassa kyyneleitä pyyhkiäkseen pois kaikki kyyneleemme. Hän huusi kivusta pelastaakseen meidät iankaikkisesta itkusta. Kädet löivät häntä, että hän torjuisi meistä saatanan rusikoimiset. Hänet tuomittiin, että hän voisi vapahtaa meidät Jumalan tuomiosta. Hänet tehtiin syylliseksi, että hän voisi päästää todelliset syylliset vapaaksi kaikista syytöksistä.

Hänet kruunattiin orjantappuroilla, jotta hän ansaitsisi meille taivaallisen kruunun. Hän kuuli pilkkaa ja häväistystä, että saisimme taivaasta kuulla enkelien riemulauluja. Hän kärsi kauheaa janoa, ettei meidän tarvitsisi nääntyä ikuiseen janoon. Hän tunsi olevansa Jumalan hylkäämä valmistaakseen meille iankaikkisen asumuksen Jumalan luona. Hän kärsi Jumalan vihan tulta pelastaakseen meidät kadotuksen tulesta. Hän tunsi kadotuksen tuskat, ettei meidän kenenkään tarvitsisi niitä tuntea. Hänen silmänsä pimenivät kuolemassa, että me näkisimme taivaan kirkkauden.

HÄN KUOLI, ETTÄ ME ELÄISIMME.

Kristitty on ihminen, joka voi yhtyä vaikkapa unkarilaisen piispa Turoczyn saarnakehotukseen: ”Tule siis lähemmäksi, vielä lähemmäksi, kuin nyt täällä olet, katso, kuinka Kristuksen ruumis saa kouristuksia, kuinka se hikoilee, kuinka hänen haavoistaan vierii, ihan virtaa punainen veri. Katso hänen syljettyjä kasvojansa, hänen rokkautuneita huuliansa. Astu sinne aivan ristin juurelle, että valuisi päällesi punainen veri, sillä risti ei voi auttaa ketään muuta kuin ainoastaan sitä, joka seisoo kokonaan sen juurella, jonka päälle pääsee valumaan kuuma, polttavan kuuma punainen veri” (Hänen nimensä on ihmeellinen, 258).

SOVITUS UHRIN KAUTTA
”Oi, Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin” (Joh 1:29).
Sovituksen välineenä, sen välikappaleena on UHRI. Uhri on Jumalan armon väline, jonka kautta hän lahjoittaa syntien anteeksiantamuksen ja yhteyden itseensä.

”Uhrin kautta me lähestymme Jumalaa” (Hepr 7:14). ”Tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen” (5 Moos 16:16). ”Missä lammas polttouhriksi?” (1 Moos 22:7). ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh 14:6). ”Hänen kauttansa on meillä pääsy” (Ef 2:18).

Uhri peittää ja suojelee:
”Tuottava hänelle sovituksen” = peittäen hänet (3 Moos. 1:4).
”He huomasivat olevansa alasti” – vyöverhot (1 Moos 3:7).
”Ettei hän kulkisi alastomana” (Ilm 16:15).
”Ettei alastomuutesi häpeä näkyisi” (Ilm 3:18).
”Riisukaa pois saastaiset vaatteet” (Sak 3:3-4).
”Sinulla ei ole häävaatteita... ulos” (Matt 22:12).
”Tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme” (Jes 64:6).
”Pukee ylleni autuuden vaatteet” (Jes 61:10).
”Annettiin pukeutua hohtavaan liinavaatteeseen” (Ilm 19:8).

Sovitusuhri peittää ihmisen epäpuhtauden ja näin lepyttää Jumalan ja kääntää hänen vihansa pois ihmisestä

”Minä köyhä syntinen ihminen, joka tiedän, että minut pitäisi hylätä Jumalan kasvojen edestä, jos Jumala minut niin tuomitsisi kuin minun syntini ovat ansainneet, minä olen täysin ehdoitta ja vaatimuksitta saanut armon: Jumalan on hyväksynyt minut... hän ottaa minut vastaan, vaikka minä ansaitsisin päinvastaista.” ”Elän joka hetki tuomion ja anteeksiantamuksen jännityskentässä. Hyväksyminen tapahtuu aina uudelleen ja uudelleen ja se on joka kerta minulla yhtä suuri ihme oikeastaan tuhannes kerta on entistä suurempi ihme. Ajatella, ettei Jumala ole väsynyt minuun” (Agne Nordlander).

SOVITUS VEREN KAUTTA
Oleellista uhrissa oli kaiken, eli elämän antaminen. Raamatun mukaan elämä on veressä

”Veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä” (3 Moos 17:11). ”Syntiuhrin verellä hän toimittakoon sovituksen” (2 Moos 30:10). ”Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta” (Hepr 9:22). ”Te olette kalliisti ostetut” (1 Kor 7:23). ”Ei hopealla, ei kullalla vaan Kristuksen kalliilla verellä” (1 Piet 1:18-19).

JEESUKSEN VERI
”Olemme lunastetut hänen verensä kautta” (Ef 1:7). ”Vanhurskautetut hänen veressään” (Room 5:9). ”Meidät puhdistetaan hänen veressään” (Hepr 9:14). ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1 Joh 1:7).
”Hänen verensä saa aikaan rauhan” (Kol 1:20). ”Pääsemme lähelle hänen veressään” (Ef 2:13). Meidät pyhitetään hänen veressään” (Hepr 13:12). ”Voitamme Karitsan veren kautta” (Ilm 12:11).

”JOKA JUO MINUN VERENI, SILLÄ ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ” (Joh. 6:54)
”Kuinka sanoin kuvaamattoman turvallisuuden lahjoittaa jumalasuhteeseen julistus Kristuksesta ylimmäisenä pappina, karitsana, jonka veren kautta meidät on lunastettu ja meidän syntimme sovitettu. Se välittää ainutlaatuisen perusturvallisuuden, perusluottamuksen ja pelastusvarmuuden... Se kiinnittää pelastusvarmuuteni oman itseni ulkopuolelle häneen, joka on kertakaikkisesti kuollut minun puolestani. Minun ei tarvitse penkoa itseäni eikä perustaa jumalasuhdettani puolittaiseen tai joka tapauksessa vajaaseen kääntymykseeni ja antautumiseeni. Minun ei tarvitse keskittyä hengellisiin tai mystisiin kokemuksiini, mahdollisiin armolahjoihin ja hengen hedelmiin, vaikka ne ovatkin tärkeitä asioita. Masennuksen ja koettelemuksen hetkinä eivät sisäiset armontuntemukseni auta. Silloin auttaa vain Jumalan armon tuleminen minua kohti ruumiillistuneena Jumalan Karitsassa, joka ei ota pois vain maailman syntejä, vaan juuri minun syntini” (Agne Nordlander).

LUNASTUS
Raamattu käyttää monia ilmauksia ja kuvia puhuessaan ihmisen ja Jumalan välisen katkenneen yhteyden palauttamisesta. Usein käytetään laki- ja kaupallista sanastoa. Kaupallinen sana lunastus (lytron) on yksi keskeinen sanonta. Vapauttaa lunnaita vastaa, pelastaa. Lunastusraha annettiin sellaisen puolesta, joka ostettiin vapaaksi.

Apolytrosis on vapaaksi ostaminen sotavankeudesta tai orjuudesta.

Velkakirja (Kol 2:14 15) (kr. keirografia) tarkoittaa asiakirjaa, jolla velka tehdään pakolliseksi sekä määrätään tietty rangaistus, mikäli maksua ei suoriteta aikanaan ja täydellisesti.

Hepr. verbi gâ-al tarkoittaa ostaa vapaaksi, takaisin. Jumala on gôel = lunastaja (Jes 41:14). Tätä käytetään harvoin tarkoittamaan synnistä vapautumista. Sitä tarkoittava sana on kippar = sovitus (vrt. jom kippur - sota).

”Sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa” (Room 3:24). ”Joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä” (1 Tim 2:6). ”Sillä te olette kalliisti ostetut” (1 Kor 6:20).
”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1 Piet 1:18-19).
Olemme vankina perkeleen siteissä (Apt 26:18)
Ihmiset kykenivät myymään itsensä orjiksi, mutta eivät kyenneet lunastamaan itseänsä.
Vaimon siemen murskaa perkeleen pään (1 Moos 3:15).
Ja ”riisuu aseet hallituksilta ja valloilta” (Kol 2:15).
”On minun Herrani, joka on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, että minä olisin hänen omansa ja eläisin hänen valtakunnassaan hänen alamaisenaan”(Luther).

LOPPUTULOS
”Kaiken oli saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen kautta teki minun kanssani sovinnon ja antoi minulle sovinnon julistajan viran. Sillä Jumala itse oli Kristuksessa ja teki sovinnon koko maailman kanssa; hän ei lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan, ja minulle hän uskoi tämän sovinnon julistamisen. Me olemme siis lähettiläitä, koskapa Jumala meidän suullamme kehottaa teitä sovintoon. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2 Kor 5:20-6:1, Jukka Thurèn).
”Enää ei ole ketään eikä mitään estämässä meitä lähestymästä Jumalaa, tulemasta kotiin Isän luo. Kaikki esteet on poistettu. Enää ei tarvitse suorittaa mitään. Ei Kristuksen eikä ihmisen tarvitse toistaa sitä, mitä Kristus on tehnyt. Jeesuksen täyttämä ylimmäisen papin työ on siksi kaikkien tapahtumien keskus, historian ehdoton keskipiste” (Agne Nordlander).