Johanneksen evankeliumi 20. luku

20. JEESUS ON TOTISESTI YLÖSNOUSSUT JA ELÄÄ TÄNÄÄNKIN
Raamattuluento Joh 20:1-30, Järvenpää, Laurilan seurakuntakoti 18.03. 2007.

Magdalan Maria ja opetuslapset haudalla (Joh 20:1-10)
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois (1). Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu” (2). Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle (3).
Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä (4). Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle (5). Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja (6). Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään (7). Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi (8). Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista (9). Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa (10).

Jeesus ilmestyy Marialle (20:11-18)
Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan (11) ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä (12). Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu” (13). Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus (14). Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois” (15).
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani (16). Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo” (17). Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut (18).

Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen (20:18-31)
Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” (19) Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran (20). Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät” (21). Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki (22). Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi” (23).
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli (24). Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko” (25).
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille” (26)! Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko” (27)! Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani” (28)! Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe” (29).
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa (30). Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden (31).

1. Tapahtumien kulku
Lähdemme seuraamaan tapahtumien ulkonaista kulkua Jerusalemissa huhtikuun yhdeksäntenä vuonna 30. Tuo päivä oli sapatin jälkeinen päivä eli sunnuntai.

Varhain aamulla Magdalan Maria tulee Jeesuksen haudalle, havaitsee sen tyhjäksi ja rientää kaupunkiin opetuslasten luo kertomaan tilanteesta. Johannes ei siis kerro mitään itse ylösnousemustapahtumasta, vaan vasta aamusta ja tyhjästä haudasta. Pian Pietari ja toinen opetuslapsi juoksevat haudalle. He tekevät saman havainnon kuin Maria ja palaavat kaupunkiin. Maria tulee uudelleen haudalle ja kohtaa siellä Jeesuksen. Palaa kaupunkiin ja kertoo Jeesuksen kohtaamisesta opetuslapsille. Samana sunnuntaina illalla kymmenen opetuslasta on sulkeutuneena huoneeseen ja ovat varmaankin hyvin neuvottomia. Silloin Jeesus ilmestyy heidän keskelleen. Hän antaa uudelleen lähetyskäskyn: ”Minä lähetän teidät” (Joh 20:21).

Kolmas tilanne on viikkoa myöhemmin jälleen lukitussa huoneessa ja nyt Tuomaskin on mukana. Tuomas vakuuttuu Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuudesta ja Jeesus sanoo nuo meillekin niin tärkeät sanat: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe” (20:29).

Kaikki on niin vaatimattoman yksinkertaista ja kuitenkin tässä kerrotaan kaikkien ihmisten elämään mitä syvimmin vaikuttavasta tapahtumasta. Meidänkin elämämme ja tulevaisuutemme on sidoksissa näihin tapahtumiin.

2. Läpileikkaus tapahtumista
Koska se, mitä opetuslapset kokivat noina päivinä, on huikean tärkeää, käymme nuo tapahtumat vielä yksityiskohtaisesti läpi.

I. JERUSALEMISSA SUNNUNTAIAAMUNA 9.4. VUONNA 30 (20:1-10)

Ylösnousemuksen näkyvät todisteet haudassa

A. Avoin hauta (Joh. 20:1)
- Maria saapuu haudalle.
- Maria havaitsee haudan tyhjäksi

B. Majapaikka Jerusalemissa (20:2-3)
- Maria palaa kiireesti Jerusalemiin.
- kertoo tapahtuneesta Simon Pietarille ja ”toiselle opetuslapselle”
- Marian johtopäätös: ”Ovat vieneet Herran pois”
- Pietarin ja se toinen lähtevät heti haudalle
- toinen juoksee nopeammin

C. Käärinliinat haudassa (20:4-10)
- toinen saapuu haudalle ensin
- näkee käärinliinat, mutta ei mene sisälle
- Pietari saapuu haudalle
- menee hautakammioon ja tarkastelee käärinliinoja
- ne ovat ihmeellisellä tavalla järjestyksessä
- toinenkin tulee sisälle hautakammioon
- oivaltaa käärinliinojen merkityksen ja uskoo
- he eivät kuitenkaan ymmärtäneet Jeesuksen ylösnousseen (20:9)
- opetuslapset lähtevät haudalta

II. MARIA JEESUKSEN HAUDALLA MYÖHEMMIN SUNNUNTAINA (20:11-18)

Herran ensimmäinen ilmestyminen

A. Marian masennus (20:11-15)
- Maria seisoi ja itki murheellisena haudan edessä
- kurkisti hautaan
- näki siellä kaksi enkeliä, toisen pääpuolessa, toisen jalkopäässä
- enkelit kysyvät: ”Mitä itket?”
- Maria vastaa epätoivoisena. ”Herrani on viety pois.”
- ja tyhjyyden tunteen vallassa: ”Enkä tiedä, minne.
- Maria kääntyy ja aikoo lähteä pettyneenä pois
- mutta näkeekin takanaan miehen
- mies kysyy: Mitä itket, ketä etsit
- Maria ei tunnista ääntä
- antaa luuloille vallan: Olet puutarhuri, minne olet Jeesuksen vienyt?

B. Jeesus ilmoittaa itsensä (20:16-17)
- Nyt Jeesus sanoo nimen: Mariam (hepr.)
- vasta silloin Maria tuntee Jeesuksen ja lankeaa jalkojen juureen
- hän kieltää: ”Älä koske minuun.” Mutta Tuomas saa koskea!
- hän lupaa: Nousen Isän luo!
- Maria saa tehtävän: Mene ja vie sana

C. Maria ylösnousemuksen ensimmäinen sanansaattaja (20:18)
- Maria rientää opetuslasten luo
- ”Minä olen nähnyt Herran.”
- Herra on puhunut minulle
- olen nyt hänen sanansa tuoja

III. JERUSALEMISSA SULJETUSSA HUONEESSA SAMANA ILTANA (20:19-25)

Opetuslasten masennus hälvenee

A. Opetuslasten salainen kokous (20:19)
- ilmapiirissä on pelkoa

B. Jeesus ilmestyy opetuslasten keskelle (20:19-20)
- Jeesuksen on todella heidän keskellään
- antaa heille rauhan
- hänet tunnetaan haavoista
- masennus vaihtuu iloksi

C. Opetuslasten tehtävä (20:21-23)
- rauha kaiken perustana
- tehtävän antaminen: lähetän teidät
- varustuksena Pyhä Henki
- tehtävän sisältö: anteeksiantamuksen julistus tai synteihin sitominen

D. Tuomas epäilyksen vallassa (20:24-25)
- ellen näe, en usko
- ellen pistä kättäni kylkeen, en usko

IV. JERUSALEMISSA SULJETUSSA HUONEESSA VIIKKOA MYÖHEMMIN (20:26-29)

A. Epäilyt osoittautuvat turhiksi (20:26-27)
- yhtäkkiä Jeesus seisoo heidän keskellään
- jälleen rauhan antaminen
- Tuomas saa luvan koskettaa
- Jeesus varottaa epäuskosta, rohkaisee uskoon

B. Epäilystä luopuminen (20:28-29)
- Tuomaksen uskontunnustus: "Minun Herrani ja Jumalani!"
- Jeesus: Hyvä, että uskot, kun näet, mutta ”autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”

Johanneksen loppusanat (20:30-31)

3. Apostolien teot julistavat ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta
Jeesuksen ylösnousemus oli mullistava tapahtuma opetuslasten elämässä. On hyvä nähdä, että kun opetuslapset lähtivät Jeesuksen antaman käskyn tähden liikkeelle kohti maan ääriä, heidän keskeinen sanomansa Apostolien tekojen mukaan oli juuri sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta. He keskittyivät Jeesuksen persoonaan. Se vaikutti kuulijoissa sen, mitä vaikutti. Apostolien tekojen lopussa onkin sanat: ”Jotkut vakuuttuivatkin siitä, mitä hän (Paavali) puhui, mutta toiset pysyivät epäuskoisina” (Apt. 28:24).

Mitä Pietari sanoikaan ensimmäisenä helluntaina: ”Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennaltaKristuksen ylösnousemuksen... Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia” (Apt 2:31, 32).

Saman Pietari toisti temppelissä vähän myöhemmin: ”Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia” (Apt 3:15). ”Teitä varten ennen muita Jumala on nostanut kuolleista palvelijansa” (Apt 3:26).

Juuri tämä synnytti häntä kuuntelevissa kansan johtajissa suuttumusta: ”He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista” (Apt 4:2). Pietari kuitenkin toistaa Suuressa neuvostossa itsepäisesti: ”Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista” (Apt 4:20). ”Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta” (Apt 4:33).

Uudelleen Suuressa neuvossa Pietari rohkeasti julistaa: ”Meidän isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te ripustitte ristinpuulle ja murhasitte. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Pelastajaksi” (Apt 5:30).

Corneliuksen luona Pietari toistaa tämän perusuutisen: ”Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, muttaJumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista (Apt 10:39-41).

Alkuseurakunta tallensi huolella kuvauksen Stefanoksen viime hetkistä: ”Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!" (Apt 7:56). Juuri tähän ylösnousseeseen ja kirkastettuun Jeesukseen Kristukseen nyt uskottiin.

Saman sisälsi myös Paavalin julistus. Hänkin sanoi Pisidian synagogassa suoraan, että juutalaiset johtomiehet teloittivat Jeesuksen. ”Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle (Apt 13:29-31). Paavali perustelee Jeesuksen ylösnousemusta VT:n lainauksella: Jumala ”on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ja kun Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa katoavaisuuteen (Apt 13:33). ”Hän, jonka Jumala herätti kuolleista, ei maatunut” (Apt 13:34).

Ateenassa juuri ylösnousemus synnytti Paavalin kuulijoissa ivallista vastustusta: ”Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista. Jotkut ivailivat Paavalia, kun kuulivat hänen puhuvan kuolleiden ylösnousemuksesta” (Apt 17:31-32).

Vielä yksi katkelma Paavalin puheesta: ”Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille” (Apt 26:23-24).

Erittäin terävä olikin maaherra Felixin havainto, kun hän selosti Paavalin tapausta kuningas Agripalle: ”He olivat eri mieltä kuin tämä Paavali joistakin omaa uskontoaan koskevista kiistakysymyksistä ja puhuivat jostakin Jeesuksesta, joka on kuollut mutta jonkaPaavali väittää elävän” (Apt 25:19). Juuri siitä on kristinuskossa ytimeltään kysymys.

4. Jeesuksen ylösnousemuksen todisteita
Jeesuksen ylösnousemuksen todisteet Raamatun tekstin pohjalta ovat ryhmitettävissä neljään kohtaan:

Ensinnäkin on ehdottoman varmaa, että Jeesuksen hauta oli tyhjä ja että hänen ruumiinsa oli jossakin muualla (Luuk 24:3). Tätä tosiasiaa eivät kiistäneet pahimmatkaan vastustajat. Tälle on löydyttävä jokin selitys. Selityksiä onkin sepitetty kautta aikojen. Ensimmäinen väite ole, että opetuslapset varastivat ruumiin (Matt 28:13). Samoin on väitetty, että he erehtyivät haudasta (vrt. Luuk 23:55). On myös väitetty, että Jeesus vain oli pyörtynyt ja lähtenyt omin voimin liikkeelle kidutusten, kuuden tunnin ristillä riippumisen ja keihäällä puhkaisemisen jälkeen. On myös väitetty, että roomalaiset kätkivät ruumiin. Tosin silloin olisi luullut heidän helposti myöhemmässä vaiheessa kumoavan opetuslasten väitteet ylösnousemuksesta tuomalle esiin ruumiin. Pilatuskin oli maaherrana vielä kuusi vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeeni. Viimeinen, täysin ilmasta temmattu väite on, että hänet haudattiinkin joukkohautaan.

Toisena todisteena ovat mirhan ja aloen sekoituksen jäykistämät kääriliinat, jotka olivat olleet erikseen Jeesuksen pään ja ruumiin ympärillä. Ne olivat tyhjässä haudassa oikealla paikalla kuin kaksi ehjää koteloa (Joh 20:1-10). Käärinliinoja ei siis oltu revitty rikki, minkä olisi pitänyt tapahtua, jos vain ruumis olisi viety. Kun haudalle tullut Johannes näki käärinliinojen asennon, hän uskoi (20:8), että oli tapahtunut jotain täysin yllättävää. Jeesus oli mennyt läpi käärinliinojen. Hän oli siirtynyt kuoleman tilasta aivan uuteen olotilaan ja siksi kotelot eivät olleet rikkoutuneet (vrt. Joh 11:44).

Kolmas todiste on se, että Jeesus nähtiin. Luukas itse vakuuttaa, että Jeesus kuolemansa jälkeen osoitti monin epäämättömin todistein opetuslapsilleen elävänsä. Neljänkymmenen päivän aikana hän näyttäytyi heille ja puhui heille Jumalan valtakunnasta (Apt 1:3). Jälleen on selitettävä jollain tavoin nämä yli kuukauden kuluessa, eri paikoissa ja jopa sadoille ihmisille yhtaikaa tapahtuneet Jeesuksen ilmestymiset. Tietysti aina voidaan väittää, että kertomukset olivat sepitettyjä tai kuvaavat hallusinaatioita. Näin siitäkin huolimatta, että osa niistä sai kirjallisen muodon silminnäkijöiden vielä eläessä (1 Kor 15:6) ja niistä kerrottiin heidän kuullen seurakuntien kokouksissa.

(1) Jeesus ilmestyi ensimmäisen kerran Marialle (Joh 20:11-18). Myöhemmin joukko naisia tuli haudalle ja sieltä poistuessaan (2) Jeesus ilmestyi myös heille(Matt 28:9-10). Aikaisemmin Matteus on kertonut haudalle asetetuista vartioista (Matt 27:62-66) ja nyt hän kertoo kuinka juutalaiset lahjoivat vartijat vääristellen kertomaan, mitä he olivat kokeneet haudalla (Matt 28:11-15).

Samana päivänä (3) Jeesus ilmestyi Pietarille (Luuk 24:34), (4) kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä(Luuk 24:13-32) ja (5) myöhään illalla (Joh 20:19)muille opetuslapsille (Luuk 24:36-43). Johannes täydentää, ettei Tuomas ollut heidän seurassaan (Joh 20:24-25). Vasta kahdeksan päivänä perästä (6)Jeesus ilmestyi uudelleen ja silloin Tuomas oli mukana(Joh 20:26-29). Myöhemmin Jeesus ilmestyi (7)seitsemälle opetuslapselleen Tiberian meren äärellä(Joh 21:1-23) ja (8) enemmälle kuin viidelle sadalla opetuslapselle Galileassa (1 Kor 15:6). Hän ilmestyi (9)veljelleen Jaakobille Jerusalemissa (1 Kor 15:7) ja (10) taivaaseenastumisen yhteydessä Öljymäellä (Apt 1:3-12). Viimeisenä kerrotaan Jeesuksen ilmestyneen (11)Paavalille Damaskon portilla (1 Kor 15:8; Apt 9:3-6). Ilmestyksiä on UT:ssa kerrottu kaikkiaan 11 kertaa.

Neljäs todiste on opetuslasten muuttunut asenne.Jeesukseen syvästi pettyneet ja masentuneet opetuslapset epäilivät aluksi Jeesuksen ylösnousemista (vrt. Tuomas Joh 20:25; kaksi opetuslasta Luuk 24:11 ja monet Luuk 24:22,25,37-45). Mutta vähän ajan kuluttua he olivat niin vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta, että olivat valmiit ruoskimiseen, vankeuteen ja jopa kuolemaan vakaumuksensa puolesta. Alkuseurakunta syntyi Jeesuksen kuolinpaikkaan, Jerusalemiin tämän varmuuden vallassa.

On hyvä myös tietää, ettei tuon ajan juutalaisuudessa ollut mitään uskoa kuolevaan ja ylösnousevaan Messiaaseen. Juutalaisten usko kuoleman jälkeiseen elämään ei sisältänyt kenenkään ylösnousemusta ennen viimeistä tuomiota. Opetuslasten usko ylösnousseeseen Jeesuksen oli todella vallankumouksellinen usko juutalaisessa ympäristössä. Kaiken lisäksi juutalaisen lain mukaan Jeesuksen ristiinnaulitseminen rikollisena osoitti, että hän oli harhaopettaja, mies, joka on kirjaimellisesti Jumalan kirouksen alla. Kaikesta tästä huolimatta opetuslapset alkoivat uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen. Näin opetuslapsissa syntyi usko, jota ei voi selittää millään aikaisemmilla historiallisilla vaikutteilla ja sen ainoa uskottava selitys on Jeesuksen todellinen ylösnousemus.

5. Onko Jeesus Kristus todella noussut ylös kuolleista?
Voimmeko millään asiallisella tavalla perustella Jeesuksen ylösnousemusta kyselevälle aikamme ihmiselle? Onko meidän pakko uskoessamme Jeesuksen ylösnousemukseen murhata järkemme? Ajaudummeko ristiriitaan kaiken sen kanssa, mitä muuten pidämme totena ja mahdollisena? Mikä synnyttää meissä saman pääsiäisuskon kuin opetuslapsissa? Emme voi vaatia, että Jeesus ilmestyy meille kuten opetuslapsille ja Paavalille.

Meidän on tyydyttävä olemassa oleviin 2000 vuotta vanhoihin todisteisiin ja suotuttava itsemme ulkopuolella olevaan auktoriteettiin. Meidän uskomme ja toivomme perusteina ovat yksinkertaisesti talletetut asiakirjat, ja niihin sisältyvät sanat. Elämme kaikille julistetun sanan emmekä omien yksilöllisten kokemustemme varassa. Kuitenkin vakuuttuminen on aina henkilökohtaista!

Meidän ainoana näkyvä todisteena on UT:n oma tekstimateriaali. Väitämme kuitenkin, että UT:n teksteihin sisältyvä apostolinen todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta tarjoaa riittävän perustan sille, että ihminen voi vapain sydämin ottaa vastaan julistuksen ja rakentaa oman henkilökohtaisen uskonsa ja toivonsa sen varaan.

On hyvä, että Luukas kirjoittaessaan kaksiosaista kirjaansa, halusi varmistua siitä, että hänen kirjoittamansa asiat olivat totta. Hän itse oli tullut vakuuttuneeksi siitä, että on kysymys tosiksi tunnetuista tapahtumista. Vielä elossa olevat silminnäkijät ovat niistä kertoneet. Nyt hän oli tarkkaan tutkinut ja halusi kirjoittaa järjestyksessä näistä varmoista ja luotettavista tapahtumista (Luuk 1:1-3, KR 38). Luukas myös väittää Apostolien tekojen alussa, että Jeesus monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi opetuslapsilleen neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta (Apt 1:3). Tämän päivän ihmisenä olemme sidottuja näiden ensimmäisten todistajien luotettavuuteen.

Opetuslapsetkin pitkän aikaa epäilivät sitä, mitä kokivat Jeesuksen ylösnousemusilmestyksissä (Matt 28:17; Luuk 24:41; Joh 20:24-29). UT ei vaikene heidän epäilyksistään. Saa epäillä. Samalla se osoittaa, että tuonpuoleisesta maailmasta tuleva ilmoitus ikään kuin pakenee meidän järkemme halua hallita sitä. Tämän maailman rajoihin ja tavalliseen arkielämään sidottu ihminen kysyy jo ylösnousemuskokemuksen kuluessa ja varsinkin sen jälkeen, oliko se sittenkään mahdollista ja totta.

Opetuslasten usko Jeesuksen ylösnousemukseen ilmeni yksinkertaisessa, iloisessa todistuksessa tapahtuneeksi koetusta tosiasiasta. Englantilainen Korkeimman oikeuden tuomari kirjoitti: ”Lakimiehen olen tehnyt huolellisen tutkimuksen ensimmäisen pääsiäispäivän tapahtumien todistuksista. Minun mielestäni todistusaineisto on sitova. Itse olen monta kertaa korkeimmassa oikeudessa langettanut tuomion todistusten nojalla, jotka eivät ole läheskään niin vakuuttavia. Johtopäätösten täytyy pohjautua todisteihin, ja rehellinen todistaja on aina koruton ja huomiota välttelevä. Evankeliumin todistukset ylösnousemuksesta täyttävät nämä vaatimukset, ja lakimiehenä hyväksyn ne varuksettomasti rehellisten ihmisten todistuksina tosiasioista, joiden paikkansapitävyydestä heillä oli tilaisuus omakohtaisesti vakuuttua” (Sir Edward Clarke, John R. Stott, Kristinuskon perusteet, 51).

Vaikka tähän uskoon Jeesuksen ylösnousemuksesta liittyy paljon ylijärjellistä ja käsittämätöntä, se ei silti ole vastoin kaikkea järkeä ja parempaa ymmärrystä. Näin olisi vain, jos olisi mieletöntä uskoa persoonalliseen, elävään Jumalaan, joka johtaa maailman tapahtumia ja jokaisen yksityisen ihmisen elämää.

On aikamoista ylpeyttä luulla, että vain se, minkä voimme tajuta ymmärrykselläni, voi olla olemassa. Ylösnousemususkossa ihminen tulee ymmärryksensä äärirajoille. Hän tulee rajalle, josta eteenpäin hänellä voi olla vain häilyviä aavistuksia. Vaikka hänen on pakko pysähtyä, hän ei voi väittää, että rajan takana ei enää mitään olekaan, koska hän ei kykene sinne näkemään ja sitä ymmärtämään.

Saamaan aikaan meidän on nöyrästi todettava, ettei kenelläkään ei ole ollut niin käsinkosketeltavaa ja kaiken vastaansanomisen mitätöivää näyttöä Jumalan todellisuudesta ja Kristuksen ylösnousemuksesta. Emme voi vaatia, että jokaisen tervejärkisen ihmisen on pakko pitää sitä ehdottomana totuutena. Aina voidaan selittää asiat toisinkin. Apostolitkin joutuivat toimimaan todistajan tehtävässään uskossa eikä näkemisessä (2 Kor 5:7). Varma ja varmistettu tieto jumalallisista asioista ei yksinkertaisesti ole mahdollista tässä maailmassa.

Kristitylle Kristuksen ylösnousemus on vähintään yhtä varmaa, joskin eriluonteista todellisuutta kuin se, minkä hän näkee ja tietää.

Jos kristityltä tiedemieheltä kysytään, onko Jeesus noussut kuolleista, hän voi vasta vaikkapa seuraavasti: ”Vaikka asia on inhimillisten tutkimusmahdollisuuksien ulkopuolella ja siitä ei voi sen tähden sanoa normaalin tiedon termein mitään, minkä pohjalta voisi vaatia yleistä vakuuttumista, minä uskon siihen, eikä se, mitä tiedän asiaan liittyvistä seikoista ja minkälaiseksi minä koen elämän ja maailman, sodi tätä vakaumusta vastaan” ”Vaikka tähän uskoon liittyy paljon ylijärjellistä ja käsittämätöntä, se ei silti ole vastoin kaikkea järkeä ja parempaa ymmärrystä. Näin olisi vain, jos olisi mieletöntä uskoa persoonalliseen, elävään Jumalaan, joka johtaa maailman tapahtumia ja jokaisen yksityisen ihmisen elämää” (Lars Aejmelaeus Jeesuksen ylösnousemus, III, 337,338).

Uskon alue ei kuitenkaan ole vakavasti hankitun tieteellisen tiedon vastaista, mutta se menee luonteensa vuoksi paljon pitemmälle kuin tiede. Usko ei ole vain tietoa eikä uskon tarvitse pysähtyä siinä, missä tiedemies pysähtyy ja sanoo, jos on rehellinen: Tätä minä en voi tietää!

Uskon synnyttyä ihminen kokee, että totuus, joka on hänelle kirkastunut, on monella tavoin myös järkevä. Itse asiassa se on kaikkein järkevin ja viisain asia koko maailmassa. Kristityllä ei ole mitään syytä hävetä tunnustautumista siihen, että hän uskoo ristillä kuolleeseen ja Jumalan kuolleista herättämään Jeesukseen Kristukseen.

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professoriLars Aejmalaeus väittää (Teol. Aik, 1996, 284): ”Kristitty, joka uskoo Jumalan herättäneen Jeesuksen kuolleista ja tyhjän haudan todellisuuteen, ei ole järjetön haihattelija, vaan ajattelee oman, hyvin perusteltavissa olevan maailmankatsomuksensa pohjalta täysin rationaalisesti, niin kuin tällaisen mahdollisuuden kieltävä ateistikin oman erilaisen perusvakaumuksensa varassa.” ”Perinteisellä kristillisellä ylösnousemususkolla on vahva filosofinen ja tutkimuksellinen perustansa. Kenenkään ei tarvitse ajatella olevansa tieteellisesti jälkeenjäänyt ja sivistymätön, jos hän yhä edelleen uskoo Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemuksen ja suhtautuu vakavasti Uuden testamentin todistukseen tyhjästä haudasta.”

Ennen kaikkea kristitty on ihminen, joka suostuu siihen, että kaikkivaltias Jumala on nähnyt hyväksi julistuttamansa Jeesus-sanoman kautta pelastaa ne, jotka uskovat (1 Kor 1:21). Sydämemme on syttynyt tämän Jeesus-sanoman äärellä ja olemme vakuuttuneita siitä, että olemme itsekin kohdanneet henkilökohtaisesti Ylösnousseen. Nyt tunnustamme: ”Kristus on ylösnoussut, Kristus on Herra, Kristus elää.” Ensin on koko sisintämme koskettava Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen ja vähitellen myös järkemme yhä syvemmin vakuuttuu UT:n kertomien tapahtumien oikeellisuudesta. Tästä huolimatta kristittyä voi kiusata elämän loppuun asti monenlaiset epäilykset.

6. Jeesuksen ylösnousemus uskomme perusasiana
Kristittyinä lähdemme siitä liikkeelle, että Jeesuksen ylösnousemus on kristillisen uskomme ehdoton perustotuus: ”Ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne” (1 Kor 15:14). Kristitty on vakuuttunut siitä, että Jeesus Kristus elää ja Jumala on korottanut hänet erityiseen taivaalliseen kunnia-asemaan. Kuollutta Jeesusta ei enää ole maan päällä eikä haudassa, vaan hän on siirtynyt eläväksi herätettynä ja olemukseltaan kokonaan toisenlaiseksi, taivaalliseksi hahmoksi muuttuneena Jumalan tuonpuoleiseen todellisuuteen. Näin Jumala on tunnustautunut Jeesukseen, jota maailma kieltäytyi tunnustamasta ja jolle hänen omat oppilaansakaan eivät pysyneet uskollisina.

Jeesuksen ylösnousemus on samanlainen Jumalan tekemä perusihme kuten maailman luominen. Jeesuksen ylösnousemuksessa tuonpuoleisuus kosketti tämänpuoleisuutta, iankaikkisuus kosketti katoavaisuutta, taivas kosketti maata ja Jumala korotti Poikansa luokseen. Tämän perusihmeen Jumala on tiedottanut valituille ihmisille antamalla heidän kohdata Jeesuksen ylösnousseena. Opetuslasten pääsiäisusko syntyi heidän saamiensa ilmestyskokemusten pohjalta.

Juuri pääsiäistapahtumien avulla opetuslapset saivat vahvistuksen mestarinsa ainutlaatuisuudelle Jumalan lähettiläänä. Pääsiäissanoma on alusta alkaen julistanut ristiinnaulitun ylösnousemista, kuolleista herättämistä ristiin liittyvän pahennuksen ylivoimaisena voittamisena. Juuri tämä pääsiäisusko ja sen julistaminen on ollut edellytyksenä sille, että maan päällä vaeltaneen Jeesuksen elämään ja opetukseen tunnettiin jatkuvaa kiinnostusta hänen kuolemansa jälkeenkin. Se on edellytyksenä myös sille, että voimme rohkeasti ja täydestä sydämestämme julistaa ristin ja sovituksen salaisuutta ja hulluutta.

Kristillinen usko on nimenomaan uskoa ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen eikä vain ylösnousemustapahtumaan. Emme ole niinkään kiinnostuneita siitä, mitä oikein ylösnousemuksessa tapahtui. UT:ssa säilyneet kuvaukset ylösnousemuksesta ovat lyhyitä ja karuja. Niissä ei hehkutella millään ihmeellisellä ja yliluonnollisella, vaikka itse ylösnousemustapahtuma ylittääkin täysin meidän tietomme ja käsityskykymme..

Pääsiäistekstien takana olevaa todellisuutta eivät riitä tulkitsemaan mitkään tämän maailman sisäiset selitykset ja todistukset, vaan niiden taustalla heijastuu ainutlaatuinen tapahtuma, joka ei ole verrattavissa mihinkään maailman historiassa muuten koettuun. Asiasta saadun jumalallisen ilmoituksen varassa uskova kurottautuu kohti tuonpuoleista todellisuutta.

7. Ylösnousemuksen merkitys
Mitä meille merkitsee tänään se, että Jeesus nousi kuolleista?

Ristin tapahtumat eivät merkitse palavimmallekaan kristitylle mitään, ellei Jeesus ole noussut kuolleista. Ilman ylösnousemusta risti olisi vain eräs tuon ajan tuhansista mestauspaaluista - ei mitään sen enempää. Ilman ylösnousemusta Jeesus olisi vain yksi ihmisen historian lukemattomista toisen ihmisen kädellä surmatuista ja vain eräs juutalaisuuden keskuudesta syntyneistä messiaskandidaateista, jotka ovat pettyneet ja pettäneet ja vaipuneet unohduksiin.

Vasta ylösnousemus vahvisti Jeesuksen todelliseksi Messiaaksi ja ainoaksi juutalaiseksi, jonka nimi tunnetaan koko maailmassa. Ylösnousemus antoi hänen opetukselleen Jumalan arvovallan hänen omaistensa, juutalaisten ystäviensä ja apostoliensa keskuudessa. Ylösnousemus auttoi heitä kestämään silloinkin, kun vuosikymmenet kuluivat ja apostoleista yksi toisensa jälkeen sai väkivaltaisesti surmansa ja kun Jeesus ei vain tullutkaan takaisin heidän odottamallaan tavalla (vrt. Apt 1:11).

Ylösnousemus julistaa, että Jeesus todella on Jumalan Poika. Hän ei ole ainoastaan Messias, vaikka hän on sitäkin. Eikä hän ole ainoastaan maailman ainoa oikea Herra, vaikka hän on sitäkin. Hän on se, jossa elävä Jumala, Israelin Jumala, on tullut henkilökohtaisesti läsnä olevaksi maailmassa. Hänessä Jumala on tullut ihmiseksi. Ylösnousemus osoittaa Jeesuksen olevan maailman ainoan oikean suvereenin hallitsijan. Se osoittaa hänen olevan Jumalan Pojan, joka vaatii absoluuttista sitoutumista jokaiselta ja koko luomakunnassa (N.T. Wright, Kulmakivi 2/2006). Nyt ristiinnaulittu Jeesus on tehty koko maailman Herraksi ja Kaikkivaltiaaksi sen takia, että hänet herätettiin kuolleista. Tähän tapahtumaan perustuu maailman samoin kuin jokaisen uskovan pelastuminen.

Meillä on syntiemme varma ja ehdoton sovitus. Herättämällä Jeesuksen kuolleista Jumala osoitti hyväksyvänsä hänen sijaissovituskuolemansa ristillä riittäväksi maksuksi kaikista synneistämme. Näin ylösnousemus vahvistaa sovituksen.

Voimme elää tänäänkin aidossa uskonyhteydessä ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Hän on henkilökohtaisesti lupauksensa mukaan läsnä jokaisen häneen uskovan elämässä. Näin Jeesuksen asuminen Pyhässä Hengessä uskovassa ei ole vain luulottelua. Se on todellisuus joka on tullut mahdolliseksi ristin sovituksen ja ylösnousemuksen myötä. Uskossa eläminen ei ole uskottelua, vaan todellista yhteyttä ylösnousseeseen. Jeesus on läsnä, lähellämme ristiinnaulittuna ja ylösnousseena henkilönä. Hän ei ole jossain kaukana, vaan konkreettisen lähellä. Hän on Raamatun sanan ja uskonluottamuksen päässä. Jeesuksen henkilön todellisuus meidän tulisi oppia ottamaan huomioon niin lapsenomaisesti kuin hän olisi joku tällä hetkellä tässä läsnä oleva ihminen. Jeesuksen läsnäolo on nimenomaan henkilön läsnäoloa. Tämä läsnä oleva Jeesus vaikuttaa kaiken hengellisen hyvän, näkee ja tietää kaiken ja siunaa ja auttaa kaikessa. Siksi Jeesus Kristus henkilönä voi olla meille mitä todellisin ja läheisin.

Nyt meillä on varma toivo sairauden ja kuoleman edessä. Jeesuksen ylösnousemus oli ruumiillinen. Jeesuksen ylösnousemusruumis osoittaa minkälaisen ruumiin saamme ylösnousemuksessa. Tiedämme uskovina paranevamme lopulta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ylösnousemuksen jälkeen emme enää sairastu emmekä kuole kuten nyt. Tämä on todellinen toivo kaikille niille, jotka kamppailevat sairauden kanssa.

Jeesus tulee toisen kerran takaisin. Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus estää meitä hämärtämästä hänen ruumiillista ja näkyvää paluutaan maan päälle. Yhtä todellisesti kuin Jeesus nousi kuolleista, hän myös tulee takaisin (Apt 1:11).

8. Päätös
Luku päättyy Johanneksen sanoihin: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20;31). Johannes kertoo, miksi hän kirjoitti tämän kirjan. Voimme soveltaa näitä hänen sanojaan koko Raamattuun. Raamattu on kirjoitettu meitä varaten siksi, että uskoisimme kirjassa kerrotun Jeesuksen olevan luvattu Messias, Kristus, Jumalan Poika, meidän Vapahtajamme ja että meillä uskoessamme häneen olisi jo nyt osallisuus iankaikkiseen elämään.

Ehkä kaikkein ihmeellisin asia Kristuksen ylösnousemuksessa on se, etten kohtaa häntä tänään nimenomaan ylösnousseena, vaan syntisten Vapahtajana ja Golgatan ristin Herrana. Minä kohtaan hänet syntieni tähden ristiinnaulittuna Jumalan Karitsana. Kohtaan hänet katsomalla ristiin ja luottamalla sen tapahtumaan minun puolestani.

"Kristus on ja pysyy ristiinnaulittuna myös ylösnousseena, taivaaseen astuneena ja Isän oikealla puolella istuvana Kristuksena. Ehtoollisessa hän antaa meille ristiinnaulitun ja kirkastetun ruumiinsa ja ristillä vuotaneen verensä. Kristuksen riemuvoitto on aina ristiinnaulitun riemuvoittoa. Ihmissilmiltä se on salattu ristin alle" (Herman Sasse).

Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja sydämen uskollinen kiintyminen häneen on mahdollista vain ristin voimattomuuden edessä. Kristus kaikkivaltiaana ei poistanut kärsimystä eikä pahuutta maailmasta eikä edes paljastanut kärsimyksen arvoitusta. Mutta hän otti ristillä kantaakseen meidän kansamme ja vierellämme kaiken kärsimyksemme. "Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9, KR 38).

Meille ei ristin edessä selitetä meidän omaamme ja maailman pahuutta eikä kärsimystä, vaan siinä Jumalan Poika henkilökohtaisesta rakkaudesta meitä kohtaan kärsii juuri meidänkin pahuutemme tähden. Siinä ei tuhota pahuutta maailmasta, vaan siinä avautuu pahuuden vallassa olevalle ihmiselle toivon ovi iankaikkiseen elämään.