Gal 4:1-3

11. IHMINEN MAAILMAN ALKUVOIMIEN ORJANA (Gal 4:1-3)

Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia (4:1-3).

Vielä kerran Paavali puolustaa uudella havaintoesimerkillään uskon vanhurskautta ja sen lahjoittamaa Jumalan lapseutta. Paavali on jo aikaisemmilla esimerkeillään pyrkinyt osoittamaan, että jokainen ihminen on kuin suljettuna vankilaan (Gal 3:22), häntä vartioidaan kuten vankia (3:23), häntä valvotaan (3:24) ja hän on valvojan alainen (3:25). Ihminen on vieraan tahdon alla. Nyt Paavali ottaa havaintokuvan perheoikeudesta. Hän puhuu alaikäisestä perillisestä.

On tietenkin liioittelevaa sanoa, ettei varakkaan kodin alaikäinen poika mitenkään eroa orjasta. Tällä väitteellään Paavali haluaa kuitenkin tuoda terävästi esiin nimenomaan sen, ettei alaikäisellä ole omaisuuden käytössä sen suurempaa määräämisvaltaa kuin talon palvelijoillakaan. Jos isä kuolee on alaikäisen toteltava testamentin mukaisesti hänelle määrättyä huoltajaansa ja holhoojaansa. Vasta määräajan mentyä umpeen tai saavutettuaan säädetyn iän perillinen saa oikeuden käyttää vapaasti hänelle kuuluvaa perintöään.

Paavali korostaa jälleen myös aikaa. Alaikäisyys kestää oman aikansa (kronon). Holhoojan alaisena oleminenkin kestää oman määräaikansa ja on edeltäpäin määrätty (prothesmos). Tässä esimerkissä on siis tärkeää se, ettei poika alaikäisenä voi käyttää hänelle kuluvaa omaisuuttaan ja että isä tai laki asettaa määräajan. Samoin Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapoika sai vapaasti käyttöönsä itselleen kuuluvan osan omaisuudesta vasta sen jälkeen, kun isä oli sen hänelle luovuttanut (Luuk 15:12-13). Tuhlaajapoika oli sen sijaan mieleltään alaikäinen ja vastuuton.

Paavali soveltaa esimerkkiään niin juutalaisuudesta kuin pakanuudestakin kääntyneisiin. Kaikki ihmiset ovat olleet luonnostaan vieraan ja tuhoisan vallan alaisia ennen uskoon tulemistaan. Se valta on nykyinen paha maailma (Gal 1:4). Sen takana ovat pahat henkivallat, joista Paavali käyttää erityistä sanontaa ”maailman alkuvoimat” (ta stoikheia tou kosmou). Hän puhuu uudelleen näistä alkuvoimista vähän myöhemmin (4:9), kun hän varoittaa uskovia ajautumasta uudelleen niiden valtaan. . Pakanat ovat olleet kuolleita syntiensä takia ja eläneet totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa (Ef 2:1-2). He ovat palvoneet epäjumalia, joita ei ole olemassa. On vain yksi Jumala. Kuitenkin taivaassa ja maan päällä on monia voimia ja valtoja ja herroja (1 Kor 8:5; Ef 6:12). Nämä pitävät ihmisiä alaikäisinä ja sidottuina.

Yllättävää on huomata, että Paavali pitää myös lakia tällaisena kielteisenä ja kahlitsevana alkuvoimana. Osa lain määräämistä juhlapäivien vietosta perustuu taivaankappaleitten liikkeisiin ja näin tähdet määräsivät ihmisten toimintaa. Joka tapauksessa elämä, jonka sisältönä on alistuminen lain vaatimusten alle, on kuin alaikäisen ja orjan asemassa olevan elämää. Joka antaa lain hallita, on kahlitsevan vieraan tahdon alainen. Hän ei mitään voi tehdä itsenäisesti ja oman tahtonsa mukaisesti, vaan hänen on aina oltava kaikessa selvillä isäntänsä tahdosta, jota hänen on toteltava sokeasti. Hän ei myöskään koskaan voi olla varma siitä, onko hän täysin täyttänyt isännän tahdon.

Kirjeen loppuosaa hallitsee vastakohdat lapsen ja orjan, vapaan ja alistetun, lupauksen vapauttaman ja lain alaisuuteen suostuneen, Hengen ja lihan välillä.