Gal 4:8-10

13. JÄLLEENKÖ ALKUVOIMIEN VALTAAN? (Gal 4:8-10)

Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia (4:8-10).

Paavali palaa jälleen kirjeensä kielteiseen pääteemaan, syvään huoleensa siitä, mihin galatalaiset uskonelämässään olivat ajautumassa. Kirjeensä alussa hän oli hämmästyneenä ihmetellyt sitä, että he olivat niin pian luopumassa Herrasta, joka oli armossaan kutsunut heidät (Gal 1:6). Hän ei voinut ymmärtää muuta kuin, että heidät oli lumottu (3:1, 3). Miten on mahdollista, että he olivat kääntämässä selkänsä todelliselle, kaikkivaltiaalle Jumalalle ja hänen tuntemisensa tuomille rikkauksille? Mitä on tapahtunut, kun ”te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin (stoikheia)?” Niitähän he olivat jo ennenkin palvelleet (eduleusate, dulos, orja) ja tulleet sidotuksi sellaisiin jumaliin, jotka eivät ole mitään jumalia olleet. Mitä parempaa he luulivat löytävänsä noilta alkuvoimilta? Eivätkö he näe, mitä heille on tapahtumassa?

Paavali haluaa herättää toiston avulla heidät huomamaan, etteivät he suinkaan ole menossa eteenpäin, vaan palaamassa jälleen, takaisin, uudestaan entiseen pakanuuteensa (Thurén). Epäjumalat olivat tulossa heidän elämäänsä näiden heikoilta tuntuvien alkuvoimien kautta. Aikoinaan Jeremia paljasti samanlaisen kehityksen Jumalan kansan elämässä: ”Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin kerroin: minut elävän veden lähteen, se on hyljännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” (Jer 2:13).

Alkuvoimilla Paavali todennäköisesti tarkoittaa kosmisia voimia, luonnonvoimia, eri uskontojen jumaluuksia ja uskoa siihen, että tähdet määräävät ihmisten kohtalot. Tähdet nähtiin henkivaltoina, joiden vaikutus oli otettava elämässä huomioon. Niitä pelättiin ja palvottiin. Juutalaisessa Viisauden kirjassa mainitaan niistä, jotka ”pitivät maailmaa hallitsevina jumalina joko tulta tai tuulta tai nopeata ilmaa tai tähtien rataa tai väkeviä vesiä tai taivaan valoja” (13:1-2, Gyllenberg).

Paavali käyttää sanaa pitää tarkoin silmällä(paraterien). Se tarkoittaa sekä VT:n kulttilain tarkkaa noudattamista että taivaankappaleitten astrologista tarkkaamista. Taivaan merkkejä seurattiin huolellisesti ja opeteltiin tulkitsemaan niitä oikein. Kaikessa oli otettava huomioon, mikä päivä nyt on ja mihin toimiin tänään on mahdollista ryhtyä ja mihin ei pidä ryhtyä missään tapauksessa. Tällainen ”tarkoin silmällä pitäminen” orjuutti ihmisen.

Jesaja kuvaa tällaista toimintaa: ”Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on” (Jes 47:13; KR 38). Jeremia varoittaa siitä: ”Älkää peläten tuijottako taivaan merkkejä, niin kuin nuo pakanat tekevät (Jer. 10:2). Ei tule rakastaa aurinkoa, kuuta ja taivaan tähtiä eikä seurata niitä eikä kysyä niiltä neuvoa (Jer 8:2). Kun Joosia tuli kuninkaaksi, hän käski, että Herran temppelistä oli vietävä pois kaikki esineet, jotka oli tehty taivaan tähtien palvelusta varten (2 Kun 23:4-5). Niitä siis käytettiin jopa Herran temppelissä 600-luvulla eKr:sta. Raamattu ei kiistä, etteikö tässä kaikessa olisi ihmisiin vaikuttavia voimia ja valtoja, mutta Raamattu kieltää yhteyden ja turvautumisen näihin voimiin (5 Moos 18:10-11; 3 Moos 20:6,27).

Paavali näki, että kun kristityiltä alettiin vaatia juutalaisten juhla- ja sapattiaikojen tarkkaa silmällä pitoa ja niihin liittyvien määräysten seuraamista, se johti orjuuteen ja vei jopa astrologisten uskomusten valtaan. Voiko lainomainen vaatimus noudattaa VT:ssa olevia päiviä, juhla-aikoja ja määrävuosia todella johtaa tärkeimmän käskyn, ensimmäisen käskyn, rikkomiseen? Ei siis vain suora yhteys pahuuden henkivaltoihin orjuuta vaan myös määrätyn menetelmän käyttö uskonelämässä ja siihen liittyvä vaatimus noudattaa tarkasti lain vaatimuksia. Saatanakin osaa käyttää menetelmiä (methodeia) (Ef 6:11) eksyttäen (Ef 4:14).

Raamatun käyttämä sana tunteminen ei tarkoita vain älyllistä tietämistä, vaan siihen sisältyy myös rakkaus ja läheinen yhteys (vrt. 1 Moos 4:1, yhtyä = hepr. jaadaa, tuntea, kreik. ginoskoo, tuntea, 1 Kor 8:3).

Jumalan tuntemisessa on ainoa todellinen elämän päämäärä, sillä siinä on iäinen elämä (Joh 17:3). Mikä onkaan sen parempaa elämässä, mikä tuokaan sen enemmän iloa, riemua ja tyydytystä kuin Jumalan tunteminen: ”Joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä” (Jer 9:24, KR 38). Galatalaiset olivat oppineet tuntemaan Jumalan löytämällä Jeesuksen Kristuksen, joka tullessaan kirotuksi heidän sijastaan oli lunastanut heidät vapaiksi (Gal 3:13).

Vielä ihmeellisempää on se, että Jumala itse tunsi (ginoskoo) heidät nyt henkilökohtaisesti. Heidän elämässään olivat toteutuneet Jeesuksen sanat: "Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut" (Joh 10:14, KR38). Hyvä paimen tunsi nimeltä omansa. Heidän elämässään olivat toteutuneet profeetan sanat: ”Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (Jes 43:1). ”Se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala” (Jes 45:3). ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät (Joh 15:16). ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut” (Matt 10:30)

POHDITTAVAKSI

JUMALAN TUNTEMINEN

Paavali sanoo kirjeensä vastaanottajista aivan kuin ohimennen jotain todella tärkeää: ”Te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät” (Gal 4:9). Voiko mikään ihmisen elämässä olla sen merkittävämpää kuin todellisen Jumalan tunteminen? Meidäthän on luotu Jumalan tuntemiseen. Elämämme päämäärän tulisi olla oppia tuntemaan Jumala. Jumalan tunteminen on suurinta ihmisen elämässä.

Jumalan tunteminen on mitä henkilökohtaisin asia. Se on aitoa ja läheistä kanssakäymistä ja yhteyttä kahden persoonallisen olennon välillä. Se ei ole vain sen hyväksymistä, että Jumala yleensä on olemassa. Pahat hengetkin uskovat, että Jumala on yksi ainoa ja vapisevat (Jaak 2:19).

Pietari kuvaa kirjeessään vainottujen ja monella tavoin kärsivien kristittyjen Jumalan tuntemusta: "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa" (1 Piet 1:8).

Jumala myös haluaa, että jokainen ihminen oppii tuntemaan hänet (Hoos 6:6). Hän ei kätkeydy keneltäkään. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset tulevat tuntemaan totuuden. Vaikeutemme on kuitenkin siinä, että meillä on valmiina omat ajatuksemme Jumalasta ja totuudesta. Vaadimme itsellemme vapautta ajatella Jumalasta niinkuin itse tahdomme. Koemme orjuuttavana ja henkisesti ahdistavana meille ulkopäin tarjotun opetuksen Jumalasta ja siis myös Raamatun opetuksen. Emme millään suostu myöntämään, että sisimpäämme olisi tarttunut kaikenlaisia harhakäsityksiä Jumalan olemuksesta ja tahdosta. Omia käsityksiämme pidämme oikeina. Luotamme niihin sokeasti ja niiden mukaan tulkitsemme Jumalan olemassaolon ja toiminnan.

Emme huomaa, että meidän ajatuksemme Jumalasta parhaimmillaankin luovat hänestä yliluonnollisen voimakkaan ihanne-ihmisen. Olemme katkeria Jumalalle, kun elämän todellisuus osoittaa, ettei hän olekaan sellainen, millaiseksi olemme halunneet hänet kuvitella eikä hän toimi niin kuin olemme rukoilleet ja odottaneet. Monesta on tullut ateisti petyttyään omaan kuvaansa Jumalasta.

Meidän on vaikea taipua kristilliseen opetukseen, että Jumala on salattu, tutkimaton ja kaikkien meidän kuvittelujemme, intuitioittemme ja kokemustemme tavoittamattomissa oleva. ”Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittelemättömät hänen tiensä. Kuka voi tuntea herraan ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?” (Room 11:33-34). ”Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta” (1 Tim 6:15).

Samaan aikaan Jumala on ilmoittanut itsensä niin, että kuka tahansa ihminen voi oppia hänet tuntemaan. Aloite on kuitenkin hänen. Olemme syntiemme tähden menettäneet todellisen kiinnostuksen elävään Jumalaan. Meitä kiinnostaa vain omatekoinen Jumala. Emme pysty itse taipumaan Jumalan ystävyyteen. Hänen on otettava yhteyttä ja särjettävä jotain meidän omista haavekuvistamme.

Näin Jumala oli toiminut galatalaisten elämässä. Hän oli tehnyt aloitteen. Hän oli puhunut. Hän oli tarttunut heidän elämäänsä heidän kuunnellessaan Paavalin julistamaa evankeliumia. Hekin kohtasivat tuon kaikkien aikojen ihmisille niin suunnattoman nöyryyttävän Jumalan tuntemisen tien alun: ”Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat” (1 Kor 1:21). Heille selvisi kuinka he olivat eläneet itsepetoksessa ja orjuutettuina palvellessaan jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia olekaan. Paavalin avoimesti julistaessaan ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta he olivat oppineet tuntemaan tuon julistuksen välityksellä todellisen Jumalan.

Meidänkin ajassamme elää monia sellaisia ihmisiä, jotka tajuavat, että Jumala puhuu Raamatun sanoissa. Verho on otettu pois heidän sydämensä silmien edestä. He näkevät Raamatun sanoissa Jumalan todellisena, vaikka eivät näekään häntä näillä silmillään. Jotain Jobin elämänkokemuksesta on toteutunut: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut” (Job 42:5). He voivat sydämestään todistaa, että Jumalan tuntemiseen kuuluu Jumalan sanan kuunteleminen ja sen vastaanottaminen. Kun he haluavat kohdata Jumalan ja olla häntä lähellä, he menevät Raamatun sanan ääreen.

Kuitenkaan Jumalan tunteminen ei ole vain Raamatun lukemisessa ja Raamatun sana kuuntelemisessa. Raamattu on kuin instrumentti, joka auttaa tuntemaan Jumalan. Jeesuksen sanat osoittavat meille, mitä on tässä ajassa todellinen Jumalan tunteminen: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh 17:3). Opimme tuntemaan Jumalan vain Jeesuksen kautta. ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh 14:6). Siksi on mahdollista tuntea Raamattu eikä kuitenkaan tuntea Jumalaa: ”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän” (Joh 5:39-40).

"Yhä vielä voimme löytää ja tuntea Jumalan etsimällä ja löytämällä Jeesuksen Kristuksen. Ne, jotka ovat etsineet Jeesusta Kristusta, kunnes ovat hänet löytäneet - sillä hän on luvannut, että joka etsii häntä koko sydämestään, varmasti hänet löytää - ne voivat seistä maailman edessä ja todistaa, että he ovat tunteneet Jumalan" (J. I. Packer) Jeesuksen tunteminen on taas hänen tuntemistaan nimenoman syntimme sovittajana. Minun on suostuttava siihen, että hänen sanansa nöyryyttää minua ja osoittaa minut pysyvästi syntiseksi. Jumalan tunteminen onkin yhteyttä häneen jatkuvassa syntieni anteeksiantamuksessa. Paavali ilmaisi tämän Jumalan tuntemisen hyvinkin henkilökohtaisella tavalla: ”Sillä minä oli päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna” (1 Kor 2:2, KR 38).

PETOLLISET ALKUVOIMAT

Kristuksen ristin sovitusteon armoa (Gal 1:4) ja uskonvanhurskauden valtavaa lahjaa (Gal 2:16) ajatellen on täysin mieletöntä, että uskovat hylkäävät tämän todellisen turvansa ja rikkautensa ja innostunut voimista ja valloista. Ollessaan pakanoita galatalaiset olivat palvoneet luonnonvoimia, taivaankappaleita ja esi-isien henkiä. He olivat kokeneet, että heidän kohtalonsa on riippuvainen näistä voimista. Yhteys näihin voimiin lumoaa ihmisen (Gal 3:1) ja orjuuttaa (4:8). Galatian uskovien pariin tulleiden uusien opettajien takana heidän kaikesta Raamatun käytöstään huolimatta olivat nämä ikivanhat ihmiskuntaa hallitsevat maagiset vallat ja voimat. Myös juutalaisten parissa esiintyi näiden voimien käyttöä (Apt 19:13-16). Tässä Paavali käyttää niistä sanaa alkuvoimat (Gal 4:9). Hän puhuu maailman alkuvoimista (Kol 2:20).

Jeesus oli ristillä voittanut kaikki nämä ikivanhat tämän maailman ja ilmavaltojen voimat. Ylösnousemuksessa Jumala oli korottanut Jeesuksen korkeammalle kaikkia hallituksia ja valtoja ja voimia ja herrauksia ja jokaista nimeä, mikä mainitaan (Ef 1:21). Ristin ja Jeesuksen sovitusveren turvissa uskovan ei koskaan tarvitse pelätä mitään valtaa eikä voimaa.

Tänä päivänäkin nämä samat voimat astrologisina uskomuksina, okkultistisina ja shamanistisina voimina kiinnostavat ja hallitsevat maailmanlaajasti ihmisten mieliä. Kansanuskonto on aina ollut monella tavoin sidoksissa näihin alkuvoimiin.

Näiden voimien valtaan joutuminen voi synnyttää aluksi suuren ilon ja hyvänolon tunteen. Mielellään voimien haltijat ja välittäjät kutsuvatkin näitä voimia Jumalan rakkauden voimiksi. Ihmiset kokevat, että he muuttuvat voiman vaikutuksesta. Monet väittävät, että he muuttuvat nimenomaan voimakkaammiksi ja ehyemmiksi ihmisiksi kuin mitä olivat ennen olleet. Voidaan puhua sisäisestä paranemisesta. Ihminen kokee puhdistuvansa. Sen sijaan moni kuunnellessaan evankeliumia Kristuksesta kokee, ettei se vaikuta hänessä mitään todellista muutosta. Nämä voimat taas vaikuttavat välittömästi ja näkyvällä tavalla jokaisessa, joka päästää ne sisimpäänsä.

Nämä voimat ovat älykkäitä ja kiemurtelevat kuin käärme ihmisen sisimmässä. Joissakin osissa maailmaa niistä käytetäänkin nimeä kundalini, kiemurteleva käärme. Aikoinaan Korinttissa nämä voimat temppeleissä tempasivat mukaansa ihmiset, miten vain tahtoivat (1 Kor 12:2). Voimat saattavat ilmetä erikoisena ääntelynä, itkuna, nauruna ja hymnien laulamisena. Voimien vallassa ruumis voi vavista ja ihminen kaatuu. Ihminen näkee yliluonnollista valoa ja näkyjä ja kokee lämpöä. Hän saattaa kohdata henkioppaita, jotka puhuvat hänelle. Harjaannuttuaan hän pystyy lukemaan toisten ajatuksia ja ilmoittamaan tulevia tapahtumia. Hän saattaa tunnistaa ja parantaa tauteja. Jotkut pystyvät irtaantumaan ruumiistaan. Toiset taas väittävät menevänsä voiman avulla kaukana oleviin paikkoihin ja kykenevät kertomaan, mitä siellä tapahtuu. Voimasta osalliseksi päässyt ihminen kokee olevansa yliluonnollisten voimien välikappale, vaikka samalla kokee olevansa itse täysin tyhjä ja avuton.

Ihminen voi päästä yhteyteen näiden voimien kanssa suostumalla jonkun opettajan käsien päällepanemiseen tai otsaan koskettamiseen. Voimat tarttuvat ja siirtyvät ihmisestä toiselle. Puhutaan voiman siirrosta. Nämä voimat ihminen voi saada myös haltuunsa harjoittelemalla määrätietoisesti ja keskitetysti (Kol 2:23; 1 Kun 18:28-29). Joskus käytetään saman sanan toistoa.

Usein tieto näistä voimista ja niiden saavuttamiseen vaadittavista harjoituksista kulkee määrätyissä suvuissa tai yhteisöissä salaisena tietona ja annetaan vain yhdelle suvun tai muutamalla valitulle yhteisön edustajalle. Näin tieto ja kyky käyttää näitä voimia on harvojen ja valittujen hallussa. He käyttävät hallussaan olevaa voimaa vastatessaan ihmisten kysymyksiin, ennustaessaan heidän tulevaisuuttaan ja parantaessaan heidän sairauksiaan.

Nimenomaan astrologiaan liittyvä alkuvoimiin tukeutuminen on laajalti levinnyt. Ruotsalaisen Månades Affärer mukaan 1990-luvulla EU-maissa suuryrityksillä on omat astrologinsa, jotka ennustavat trendejä ja auttavat henkilövalinnoissa. Horoskooppien avulla on parannettu onnistuneesti vaikkapa tulehtunutta työilmapiiriä. Kauko-Itään bisnistä tekevä myyntimies tunnustelee astrologin avulla ”oikeita hetkiä kaupanteolle. Suuressa suomalaisessa rakennusliikkeessä oltiin eräässä vaiheessa niin kiinnostuneita työntekijöiden taivaanmerkeistä, että horoskooppimerkit lisättiin jopa yhtiön organisaatiokaavoihin” (HeSa 9.7.1997, Kristiina Ritvas, Johdon horoskoopit tulossa? s. A 2 - pääkirjoitussivu).

Alkuvoimien takana ovat aina pahat henget (1 Kor 10:20). Vaikka epäjumalat eivät ole todellisia jumalia (1 Kor 8:4), niin ne voimat ja vallat, jotka ovat epäjumalien takana eivät ole tyhjiä ja voimattomia. Jokainen joka uhraa ja palvoo epäjumalia uhraa riivaajille ja tulee yhteyteen pahojen henkien kanssa (1 Kor 10:19-20).

Israelin kuningas Ahabin ajalta meille paljastetaan millä tavoin voitiin saada yhteys näihin henkiin. Siihen tarvittiin jatkuvaa rytmikästä huutoa, saman nimen toistoa. Siihen kuului hyppimistä ja tanssia ja hurmoksiin joutumista (1 Kun 18:26-29). Hesekiel varoittaa sellaisista, jotka esiintyvät profeettoina, mutta ovat sitä oman sydämensä voimasta (Hes 13:2). Nämä seuraavat omaa henkeään, omaa päätänsä. He pääsevät hurmoksiin oman sydämensä voimasta (13:17). He pyydystävät sieluja kuin lintuja (13:20). Myös Jeremia varoittaa kuuntelemasta profeettoja, tietäjiä, unennäkijöitä, ennustajia ja noitia (Jer 29:9). Pelottavaa on, että nämä voimat esiintyvät Herran nimessä. ”He ennustavat minun nimessäni valhetta” (Jer 27:15, KR 38). ”Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat. He ovat ennustaneet minun nimessäni, vaikka minä en ole lähettänyt heitä” (14:14-15). Myös Jeesus varoittaa vakavasti: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' (Matt 7:22-23).
Kaikki yhteys näihin voimiin ja valtoihin kielletään Raamatussa jyrkästi. ”Keskuudessanne ei saa olla ketään… taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle” (5 Moos 18:10-12). "Jos joku luopuu minusta ja kääntyy… tietäjien puoleen, minä käännyn häntä vastaan” (3 Moos 20:6,27).