Gal 4:4-7

12. USKOMME YDIN (Gal 4:4-7)

Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi (4:4).

Edessämme on kristillisen uskomme keskeisten totuuksien tihentymä kuten on ollut Gal 1:4; 2:16; 2:19-20 ja 3:13-14. Joka kerta ydin sisältää sanoman Jeesuksesta Kristuksesta.

Jumala on luonnut kaiken, ylläpitää ja hallitsee kaikkea. Kaikki tapahtuu hänen tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti (Ef 1:11). Jumalalla on koko maailmaa käsittävä pyhä pelastussuunnitelmansa (oikonomia) (Ef 3:9). Jeesus Kristus on tämän iankaikkisen suunnitelman keskuksena. Hän toteuttaa sen Jumalan tahdon mukaisesti (3:11).

Jumala on myös ennalta määrännyt pelastustapahtumien ajankohdan (kairos, oikea mitta, oikea aika, määräaika). Danielin kirja puhuu Jumalan määräämistä seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta, jonka jälkeen pahat teot sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan. Silloin myös voideltu, Messias, tuhotaan (Dan 9:24, 26). Juutalaisille oppineille Danielin ennustama ajankohta on ollut vaikea ongelma. Maimonides kirjoittaa 1100-luvulla kuinka oppineet ”ovat estäneet laskemasta messiaan tulon päiviä, ettei yksinkertainen kansa sen mukana eksyisi nähdessään, että lopun ajat ovat jo tulleet, mutta messias ei ole saapunut.”

Jumalan aika on kuin mittakannu, joka täyttyy. Se on kuin aamu, joka koittaa. Jumala yksin tietää, koska ajan mitta on täyttynyt. Kun opetuslapset kyselivät Kristuksen takaisin paluun ajankohtaa, Jeesus vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut” (Apt 1:7). ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä ette tiedä milloin se aika tulee” (Mark 13:32-33).

Ensimmäinen erityinen Jumalan aika, kairos-hetki, hänen pelastussuunnitelmassaan täyttyi silloin, kun hän kutsui Abrahamin ja antoi hänelle lupauksen maasta, kansasta ja siunauksesta (1 Moos 12:1-3). Siitä alkoi Jumalan lasten kärsivällinen odotus, että aika täyttyisi. ”Tähän Jumalaa Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut” (Room 4:17-18).

Toinen Jumalan ajan täyttyminen tapahtui silloin, kun Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa ja antoi nimensä MINÄ OLEN (2 Moos 3:14). Alkoi lunastuksen ja lain aika.

Kolmas Jumalan ajan täyttyminen toteutui silloin , kun hän lähetti maailmaan Poikansa lunastamaan lain alaiset (Gal 4:4-5). Juuri siitä ajasta Daniel oli ennustanut. Nyt oli tullut se Jumalan aika, jolloin hän ilmoitti sanansa evankeliumina (Tiit 1:3). Jeesus tuli ja julisti: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle” (Mark 1:15). Tähän täyttymyksen hetkeen kuului Jeesuksen taivaaseen ottamisen aika (Luuk 9:51) hänen kärsimisensä, ristinsä ja kuolemansa jälkeen.

Neljäs Jumalan kairos-hetki alkaa silloin, kun pakanain ajat täyttyvät (Luuk 21:24) ja Jeesus Kristus tulee takaisin kirkkaudessa. Nyt elämmme aikaa Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen välissä. Odotamme ajan täyttymistä jo tapahtuneen ajan täyttymykseen perustautuneina. Sillä ‘vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen” (Hepr 10:37-38, KR 38). Emme halua olla niitä, ”jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi” (10:39).

Ihmeellistä ihmeellisempi oli Jumalan kolmannen määräajan täyttyminen. Silloin Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Siinä on uskomme suurin salaisuus ja sen pääsisältö. Meidän on joka kerta hyvä pysähtyä sitä kuuntelemaan.

Jälleen meille vakuutetaan, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Johannes sanoi kirjoittaneensa evankeliuminsa, ”että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika (o hyos tou Theou)” (Joh 20:31). Voimme laajentaa Johanneksen sanaa ja väittää, että koko Raamattu on kirjoitettu tämän osoittamiseksi. Jeesus on nimenomaan Jumalan ainoa Poika ja on siksi itse Jumala (Joh 1:18). Hän oli Jumalan Poika jo ennen maailman perustamista. ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa” (Kol 1:16; San 8:23-27; Ef 1:4; Hepr 1:2; Joh 8:58). ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla (Hepr 1:3).

Mikä käsittämättömän suuri Jumalan rakkauden teko tapahtuikaan silloin, kun hän lähetti (eksapostello) ainoan Poikansa maailmaan (1 Joh 4:9; Joh 3:16). Silloin Jumala puuttui näkyvällä tavalla maailmanhistorian kulkuun. On aivan oikein, että aloitamme ajanlaskumme tuosta tapahtumasta. Rakkaudesta meihin, Jumala ei säästänyt omaa Poikaansakaan (Room 8:32).
Millainen olikaan Pojan rakkaus ihmisiin, kun hän suostui Isän lähettämiseen. Hän, joka on Jumalan sädehtivä kirkkaus, ei pitänytkään kiinni oikeudestaan, olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan (Fil 2:6-7). Silloin hän, joka oli rikas, tuli köyhäksi meidän vuoksemme (2 Kor 8:9), sillä Jumala lähetti Poikansa syntisen ihmisen kaltaisena (Room 8:3).

Paavalilla sanoma joulun tapahtumista on hyvin lyhyt: ”Naisesta hän syntyi (genomenon ek gynaikos)”. Nyt toteutui Raamatun alkulehtien profetia vaimon siemenestä (1 Moos 3:15, KR 38). Siinä täyttyi Jesajan sanat: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan” (Jes 7:14). Luukas kertoo tuosta Jumalan teosta ja hän toistaa Marian saamat sanat: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi. Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi” (Luuk 1:35).

Poika oli inhimillisen syntyperän puolesta Daavidin jälkeläinen (Room 1:3). Koska ihminen on lihaa ja verta, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi (Hepr 2:14, KR 38). Samaan aikaan hän oli ”minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt” (Matt 3:17). Hän joka oli Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, syntyi nyt tässä ajassa neitsyt Mariasta. Hänessä yhtyi jumalallinen ja inhimillinen luonto ainutkertaisella ja meille ihmisille käsittämättömällä tavalla. Jeesus itse kuvasi tätä sanomalla: ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh 10:30). Tähän ihmisten maailman tuli jotain aivan uutta ja ainutlaatuista. Sana tuli lihaksi (Joh 1:14). Tässä on uskomme suuri ja pyhä salaisuus: ”Hän ilmestyi ihmisruumiissa” (1 Tim 3:16).

Jeesuksen kotikaupungin asukkaat kutsuivat häntä Marian pojaksi (Mark 6:3). Pietari taas tunnusti vilpittömin sydämin: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika” (Matt 16:16). Tuomas kiteytti oman uskonsa epäilystensä jälkeen sanoiksi: ”Minun Herrani ja Jumalani” (Joh 20:28).

Jeesus tuli lain alaisena (hypo nomon). ”Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti” (Fil 2:7-8). Hän alistui lain alaiseksi meidän eikä itsensä tähden. Hän ei tarvinnut lakia, koska hän itse oli Jumalan laki. Kaikessa hän täytti Jumalan lain vaatimukset. Hän on ollut ainoa ihminen, joka on tekojensa ansiosta vanhurskas. ”Yksi vain on lääkäri, ruumiillinen ja samalla hengellinen, syntynyt ja ei syntynyt, lihaan tullut Jumala, kuolemassa tosi elämä, Mariasta ja Jumalasta, kärsimyksen alainen, sitten ilman kärsimystä, Jeesus Kristus, meidän Herramme” (Ingnatius).

Lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan (4:5).

Kaikki neljä evankeliumia ja jokainen uskontunnustus huipentuvat Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaan ja sen seurauksiin. Jeesus tuli ihmiseksi meidän syntimme sovitukseksi ja vain hän antaa meille - kuolemaan tuomituille - elämän (1 Joh 4:9-10). Jumaluus on kärsinyt lihassa, jonka se on omaksunut.

Paavali käyttää tässä sanaa lunastaa (exagoradzo, ostaa). Samaa sanaa hän käytti jo aikaisemminkin kertoessaan, että Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta (Gal 3:13). Sana ostaa (agoradzo)käytetään kuusi kertaa UT:ssa: ”Te olette kalliisti ostetut” (1 Kor 6:20), ”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta” (1 Kor 7:23). ”Jopa kieltävät Herransakin, joka on ostanut heidät omikseen” (2 Piet 2:1). ”Sinut on teurastettu, olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kielistä, kansoista ja maista” (Ilm 5:9). ”Ostettu maan päältä” (Ilm 14:3). Lunastaja suoritti lunastuksen kärsimällä.

Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja hänen pyhän lakinsa alainen. Laki edistää ja suojelee Jumalan antamaa elämää. Ihmisen Jumalan kaltaisuus, hänen suuri arvonsa ja täysi-ikäisyytensä tulee näkyviin siinä, että hän on vastuussa elämästä. Vastuullisena hän täyttää aina ja kaikessa ja ehdoitta Jumalan pyhät vaatimukset. Tähän ihminen ei kuitenkaan pysty. Hän on lain rikkoja. Se taas johtaa oikeusseuraamuksiin. Siksi lain alaisuus viekin ihmisen suunnattoman velkataakan alle. Jeesus puhuu vertauksessaan käsittämättömän suuresta 10 000 leiviskän velasta (Matt 18:23-35). Se oli summa, jota kukaan ei pystynyt maksamaan. Harva tuon ajan kuningas sai vuotuisina verotuloina edes kymmenettä osaa siitä. Samalla tavoin ihminen on lain rikkomisen tähden auttamattomasti velkaantunut Jumalansa edessä.

Jumala ei koskaan katso rikkomuksia sormiensa lävitse. Velkaa ei anneta ilman muuta anteeksi, vaan se on maksettava Ihminen ei pysty Mooseksen lakia tottelemalla maksamaan velkaansa eikä siis vapautumaan siitä (Apt 13:38). Siksi ihmisen kohtalona on Jumalan tuomio ja iankaikkinen ero Jumalasta. Kuinka rehellinen olikaan vanha synnintunnustus: ”Tiedän sen vuoksi ansainneeni iankaikkisen kadotuksen, jos sinä minua niin tuomitset kuin minun syntini ovat ansainneet”.

Tästä syntivelasta ja kadotuksen tuomiosta Jeesus lunasti meidät täyttämällä lain alaiseksi tulleena lain ja antamalla henkensä puolestamme. ”Jumala on yksi, ja yksi myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihmiseksi tullut Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkein puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun aika oli tullut” (1 Tim 2:5-6).

”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto” (Ef 1:7). Sana anteeksianto (afiemi) tarkoitti arkikielessä velasta ja rangaistuksesta vapautumista. Nyt evankeliumi ristiinnaulitusta kuuluttaa julkisesti koko maailmalle, että Jeesuksen Kristuksen lunastustyössä lahjoitetaan jokaiselle ihmiselle vapaus. ”Jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla” (Apt 13:39). Jumala antaa jokaiselle häneen uskovalle lapsen aseman. Orjuuden aika on päättynyt!

Me ylpeinä ihmisinä haluamme kuitenkin itsepintaisesti maksaa sen, mitä olemme velkaa. Emme voi kestää sitä nöyryytystä, että vararikkomme tulee kaikkien tietoon ja joku maksaa puolestamme. Mieluimmin perikato kuin synnintunnustus, mieluimmin tuho kuin nöyrtyminen.

”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh 1:12).

Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta (4:6-7).

Paavali mainitsee neljä suurenmoista lahjaa, jotka jokainen uskosta vanhurskas on saanut: Hänestä on tullut Jumalan lapsi, hän on saanut sydämeensä Pyhän Hengen, Pyhä Henki rukoilee ja huutaa hänessä ja hän on taivaan kirkkauden perillinen.

Kristukseen uskova on saanut täysin uuden aseman Jumalan edessä. Jumalan luomana ihmisenä, hän on ollut Jumalan tekoa, mutta nyt hänestä on tullut Kristuksen lunastustyön tähden ja uskon kautta Jumalan lapsi. Ennen hän oli tottelemattomuuden (Ef 2:2) ja vihan lapsi (2:3). Hän oli Jumalasta vieraantunut ja Jumalaa kohtaan vihamielinen (Kol 1:21). Hän oli kaukana (Ef 2:13), ilman toivoa ja ilman Jumalaa tässä pahassa maailmassa (2:12). Ennen hän oli alaikäinen ja alistettu.

Nyt syntisestä ihmisestä on tullut Jumalan lapsi. Miten sydämellisen avoimesti ja rohkeasti Paavali onkaan puhutellut jokaista kirjeensä vastaanottajaa: ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen” (Gal 3:26). Sama henkilökohtainen puhuttelu toistuu nyt: ”Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi” (4:7).

Paavali aivan kuin kysyy: Etkö huomaa, kuinka suunnattoman suuren lahjan olet saanut? Olet Jumalan lapsi. Ketään ei kielletä uskomasta Jeesukseen eikä yhtäkään Jeesukseen uskovaa suljeta pois. Jokaisen asema ja tilanne iankaikkisuuden valossa on nyt kokonaan toinen kuin ennen uskon syntymistä.

Tässä ei ole kysymys siitä, mitä ihminen on kokenut ja mitä hänestä omasta mielestään on tullut. Ei ole kysymys siitä millainen Jumalan lapsi hän on, vaan siitä, että hän on saanut lapsen oikeuden ja aseman aivan sellaisenaan vain uskoessaan Jeesukseen. Hän on Jumalan lapsi Jumalan edessä ja Jumalan mielessä. Häntä ei vain nimitetä Jumalan lapseksi, vaan hän on saanut aidon ja todellisen Jumalan lapsen aseman. Juuri siinä Jumala on osoittanut ääretöntä rakkauttaan syntistä kohtaan (1 Joh 3:1).

Kaukana ollut on päässyt lähelle Jumalaa. Jumalan ja ihmisen välisen vihamielisyyden ja vierauden tilalle on tullut rauha, rakkaus ja läheinen kanssakäyminen (Room 5:1,5). Kadotustuomion tilalla on iankaikkisen elämän osallisuus.

Kun olen Jumalan lapsi, hän tuntee minut ja kutsuu nimeltä. Hän sanoo: ”Sinä olet minun” (Jes 43:1). Äiti saattaa hylätä rintalapsensa, mutta Herra ei unohda koskaan lastaan: ”Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt” (Jes 49:14-16). Isän käsissä näkyvät hänen ainoan Poikansa naulanjäljet. Ne kädet ovat aina avoimina ottamaan vastaan ja sulkemaan syliin kuten tuhlaajapojan isä teki. Ketään ei käännytetä pois. Kutsu kuuluu: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä anna teille levon” (Matt 11:28).

Mikä suuri etuoikeus ja kunnia tässä maailmassa onkaan olla Jumalan lapsi. ”Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni” (Ps 18:3, KR 38). ”Minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni”. ”Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti”. ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa” (Ps 71:23,26, 28).

Pojan tuleminen maailmaan ja kärsiminen ihmisten syntien tähden oli Jumalan tahto (Gal 1:4). Samoin jokaisen Kristukseen uskovan pääseminen Jumalan lapsen asemaan on Jumalan tahto. Samoin on Jumalan tahto, että jokainen, joka uskoo saa Pyhän Hengen. Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä ja siinä toteutuu Jumalan tahto (Gal 4:7).

Isä lähetti Poikansa maailmaan ja yhtä varmasti hän lähettää myös Poikansa Hengen jokaisen Kristukseen uskovan sydämeen (Gal 4:6; 1 Tess 4:8). Saamme luvatun Hengen nimenomaan siksi, että Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta (Gal 3:13-14). Hän tulee lunastetun sydämeen. Vanhan liiton aikana Pyhän Hengen saivat ainoastaan erityisen voitelun saaneet kuninkaat, kansan vanhimmat, profeetat ja papit. Nyt Henki annetaan jokaiselle Jumalan kansan jäsenelle (Apt 2:17).

Henki annetaan niille, jotka uskossa kuulevat evankeliumia (Gal 3:2,5). Vain kuulemalla saamme Hengen. Pyhä Henki on Jumalan lahja (Apt 2:38; Room 8:23). Lahja annetaan ilmaiseksi eikä ponnistelujen tuloksena eikä ansiosta.

Jumalan Henki tulee niin lähelle, todellisena ja pysyvästi Kristukseen uskovaan, että hän asuu uskovissa (Room 8:9,11; 1 Kor 3:16; 2 Kor 6:16; 2 Tim 1:14). Jeesus jopa lupaa, että Pyhä Henki on hänen omiensa kanssa ikuisesti (Joh 14:16). Vanha opetuslauselma sanookin: Isä on Jumala meidän yläpuolellamme, Poika on Jumala meidän puolestamme ja Pyhä Henki on Jumala meissä asuvana.

Siksi koskaan ei yhdenkään uskovan tarvitse epäillä sitä, etteikö hänellä olisi Pyhää Henkeä. ”Olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen” (Room 8:23). Emme voi olla Jumalan lapsia, ellei meillä ole Pyhää Henkeä (Room 8:9). Jos meitä ahdistaa kysymys Hengen saamisesta, silloin kysymme itseltämme uskommeko todella Jeesukseen Kristukseen. Jos uskomme, niin tämän uskon on Pyhä Henki vaikuttanut ja hän asuu siellä, missä on usko Kristukseen. Kuitenkin joudumme ihmisten edessä Paavalin tavoin nöyrästi toteamaan: ”Luullakseni minussakin on Pyhä Henki” (1 Kor 7:40).

Jokainen Kristukseen uskova on saanut Pyhän Hengen. Hengen toiminta uskovan sydämessä tulee esiin silloin kun olemme heikkoja. Elämme vielä tässä maallisessa majassamme ja joudumme huokailemaan ahdistuneina (2 Kor 5:4). Ei ole helppo riisuutua. Haluaisimme pukeutua. Emme edes tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, jotta rukoilisimme oikein (Room 8:26). Koemme itsemme voimattomiksi eikä löydy sanoja. Meillä ei ole kuitenkaan ketään muutakaan kenen puoleen kääntyisimme ja niin uskallamme kääntyä Jumalan puoleen mitään osaamatta. Jumala on valmistanut meidät juuri tähän avuttomuuteemme ja antanut meille Hengen vakuudeksi (2 Kor 5:6). Hän auttaa meitä. Henki puhuu meidän puolestamme sanomattomin huokauksin (Room 8:26).

Juuri ahdistetun huokaukset ovat Hengen läsnäolon väkevin tuntomerkki. "Sitä huokausta, jonka näiden kauhujen keskellä, tässä heikkoudessamme kohotamme, me emme lainkaan pidä minään huutona, töin tuskin sitä huokaukseksikaan käsitämme. Uskomme, joka noin kiusausten keskellä huokaisee Kristuksen puoleen on näet äärettömän heikko tunteemme kannalta katsottuna: siksipä emme itse kuulekaan tätä huutoa. Meillä on ainoastaan sana, ja sitä tässä kamppailussa omistaen pääsemme vähän, aivan vähän hengähtämään, ja me huokaamme" (Luther).

Ahdistettu lapsi huutaa. Vain lapsi osaa huutaa isää avuksi. Orja kiroaa isäntänsä ja kokee tämän saattaneen hänet tähän tuskaan. Vaikka lapsi ei ymmärrä, miksi isä näin menettelee, hän luottaa sittenkin. Hengen sanattomat huokaukset ovatkin Jumalan edessä rakkaan lapsen hätähuutoa: ”Abba! Isä” (Gal 4:6; Room 8:15). Tämä Hengen huuto monesti muuttuu yötä päivää jatkuvaksi avunhuudoksi (Room 8:25 ja Luuk 18:13). Siinä heitetään kaikki murheet hänen päällensä, joka on luvannut pitää huolen (1 Piet 5:7).

Tällainen avuksi huutaminen on aina ollut Jumalaan turvautuvien perustuntomerkki. Tämä tulee esiin jo Raamatun alkulehdillä: ”Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä” (1 Moos 4:26, KR 38). Se oli uskon Isän Abrahaminkin uskonelämän tuntomerkki (1 Moos 12:8; 13:4; 21:33). Avunhuuto jää elämässä usein viimeiseksi. Jeesuksen viimeiset sanat ristillä oli huuto: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk 23:46). ”Huuda minua avuksi hädän päivänä. Minä pelastan sinut” (Ps 50:15). ”Minä oli avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä” (Ps 34:7).

Hengen huutoon kätkeytyy koko elämä ja tulevaisuus. Kaikki on nyt armollisen, laupiaan ja kaikkivaltiaan Isän, Abban käsissä. Hän hoitaa mitä henkilökohtaisimmalla tavalla, vaikka emme aina sitä ymmärrä. Minkä syvän turvallisuuden tämä tuokaan elämän kaoottisuuden keskelle. "Hän huutaa minua avuksensa ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan" (Ps 91:15, KR 38).

Yhdessä asiassa voimme olla täysin varmoja Jumalan tahdosta. Jos olemme Jumalan lapsia, olemme myös perillisiä. Olemme jopa Jumalan perillisiä ja sitä olemme nimenomaan yhdessä Kristuksen kanssa (Room 8:17). Mitä Kristus saa, sen saamme mekin häneen uskoessamme. Mitä Kristukselle tapahtuu, sitä tapahtuu meillekin. Olemme nyt Jumalan lapsia. Vielä ei ole käynyt ilmi mitä meistä tulee. Tähän mennessä ihmisen mittapuulla mitaten ei paljoa mitään. Olemme tuntemattomia, murheellisia ja köyhiä (2 Kor 6:9?10). Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja (Matt 10:25). Perinnön arvo tulee näkyviin vasta iankaikkisuudessa. Silloin meistä tulee Kristuksen kaltaisia, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on (1 Joh 3:2). .

POHDITTAVAKSI

MIKSI JUMALAN POIKA TULI IHMISEKSI JA LAIN ALAISEKSI?

Kun Jeesus Kristus syntyi naisesta, hän syntyi myös juutalaiseksi ja lain alaisuuteen. Hän joka ei ollut lain alainen tuli siksi meidän tähtemme. Se merkitsi sitä, että hän tuli tähän luomakuntaan, joka huokaa ja vaikeroi katoavaisuuden alaisuudessa (Room 8:20,22). Hän tuli ihmiseksi muiden ihmisten joukkoon. ”Maailmankaikkeuden Herra astui alas maahan ja syntyi samoin kuin sinä lihasta ja lihaan. Hän alensi itsensä alas hävettävään ihmiseksituloon asti, kapaloriepujen likaan, kehdon köyhyyteen. Hän otti omakseen tämän olemassaolon arvottoman pakon, syömisen ja juomisen, sekä valveillaolon ja nukkumisen ikävän vaihtelun ja kaikki tämän katoavan maallisen vaelluksen kehnot tarpeet, jopa senkin, että häntä ympäröivät ruokottomat kanssaihmiset, jotka olivat kauttaaltaan syntiensä liejun peittämät, joita raskautti hirmutöiden vuoksi huono omatunto, jotka hengittivät häpeällisyytensä pahaa löyhkää ja jotka eivät kyenneet käsittämään taivaallisia oppeja" (Salvianus Marseileläinen).

"Kenellä ihmisellä on koskaan ollut vähemmän loistoa? Kolmestakymmenestä kolmesta vuodesta hän elää kolmekymmentä esiintymättä. Kolmen vuoden aikana häntä pidetään petturina, papit ja päämiehet hylkäävät hänet, hänen ystävänsä ja lähimpänsä halveksivat häntä. Vihdoin hän kuolee erään omansa pettämänä, toisten kieltämänä, kaikkien jättämänä" (Blaise Pascal).

Ennen kaikkea Jeesuksen lain alaisuus merkitsee sitä, että hän vapaaehtoisesti ja täydellisesti on täyttänyt Jumalan lain (Matt 5:17). Hän oli täydellinen niin kuin taivaallinen Isäkin on täydellinen (Matt 5:48). Hän on ollut ainoa vanhurskas ihminen lain täyttämisen tiellä (Gal 3:12). Jeesus eli pyhässä elämässään täydellisessä sopusoinnussa koko Jumalan lain kanssa.

Jeesus tuli lain alaiseksi nimenomaan meidän ihmisten tähden. Hän täytti lain meidän puolestamme. Tämän näkemiseen sisältyy syvä lohdutus.

Jeesus kävi läpi kaikki ihmiselämän vaiheet korjatakseen kaiken Jumalan lain vaatimusten mukaiseksi alkaen meidän saastaisesta sikiämisestämme ja syntymästämme (Ps 51:7). Vain Kristuksen puhdas syntymä saattoi sen korjata (Luther). Hän ei tarvinnut oman itsensä puolesta ympärileikkausta eikä käskyä olla kuuliainen vanhemmilleen. Hän oli sitä täysin meidän puolestamme.

Jokapäiväisessä arkisessa elämässään Jeesus täytti Jumalan pyhyyden kaikki vaatimukset. Me emme ihmisinä pysty olemaan ehdottoman kuuliaisia Jumalalle yhtenäkään elämämme päivänä. Siksi Jeesus täydellisellä joka hetkisellä kuuliaisuudellaan hyvitti meidän tottelemattomuutemme (Anselm Canterburgylainen). ”Me näet tarvitsemme sellaista miestä, joka oli vailla syntiä ja täytti meidän puolestamme Jumalan lain näin lepyttäen Jumalan vihan. Muussa tapauksessa olisimme ikuisiksi ajoiksi jääneet lain kirouksen alaisiksi" (Luther).

"Sen tähden ei meille lueta vanhurskaudeksi ainoastaan hänen kärsimyksessä ja kuolemassa ilmennyttä kuuliaisuuttaan, vaan sekin, että hän vapaaehtoisesti meidän sijastamme alistui lain alaiseksi ja sen kuuliaisena täytti, niin että Jumala sen eheän kuuliaisuuden tähden, jota hän niin toimien kuin kärsienkin elämässä ja kuolemassa Taivaalliselle Isällensä meidän tähtemme osoitti, pitää meitä täysin vanhurskaina ja tekee meidät iankaikkisesti autuaiksi" (Tunnustuskirjat).

Mutta tämä Jeesuksen lain alaisuus ei vain sisällä Jumalan kansan menneisyyden syntejä ja syntisyyttä. Jokaiseen uskovaan jää aina kuoleman hetkeen asti synnin turmelus vaikuttamaan ja ahdistamaan. Siksi Jeesuksen lain alaisuuteen ja lain täyttämiseen kuuluu myös uskovan jokapäiväisessä elämässä monin tavoin esiin tuleva synnin saastan jatkuva peittäminen.

"Opettaessamme, että me Pyhän Hengen kautta tulemme uudestisyntyneiksi ja vanhurskaiksi, me emme tarkoita sitä, ettei vanhurskautettujen ja uudestisyntyneiden perusolemukseen ja elämään uudestisyntymisen jälkeen enää muka olisi piintyneenä mitään epävanhurskasta vaan me tarkoitamme sitä, että Kristus täydellisellä kuuliaisuudellaan peittää kaiken sen heidän syntinsä, mikä tässä elämässä jatkuvasti on heidän luontoonsa piintyneenä. Siitä huolimatta heidät uskon ja Kristuksen mainitun kuuliaisuuden tähden - sen Kristus on syntymästään alkaen hamaan häpeällisimpään ristinkuolemaan saakka meidän puolestamme Isälle suorittanut - julistetaan aivan vanhurskaiksi ja sellaisina pidetään, vaikkakin he turmellun luontonsa puolesta vielä ovat syntisiä ja sellaisiksi aina hautaan saakka jäävätkin" (Tunnustuskirjat).

Mikä pohjattoman lohdutuksen ja rohkaisun tuoja onkaan Jeesuksen tulo meidän puolestamme Jumalan pyhän lain alaisuuteen. Kun minä en ole pystynyt tätäkään päivää elämään oikein ja täyttämään Jumalan pyhää tahtoa, saan turvallisin mielin katsoa Lunastajaani ja sanoa: Sinä olet tämän päivän elänyt täysin Isän tahdon mukaisesti minun puolestani. Se yksin antaa minulle rauhan Jumalan kanssa tänään.

PELASTUSVARMUUDEN ANTAA KRISTUKSEN LUNASTUSTYÖ

Saatamme sivuuttaa itsestään selvinä Raamatun mitä keskeisimmät ja tärkeimmät sanat: ”Jumala lähetti Poikansa lunastamaan” (Gal 4:4). Se on vapauttavin sanoma Jumalalta koko ihmiskunnalle. Se sisältää parhaimman uutisen, mitä yksikään ihminen on koskaan kuullut. Sen tulisi täyttää sydämemme riemulla ja kiitollisuudella joka kerta, kun sen kuulemme. Nyt voimme olla vuorenvarmoja Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan, juuri minua kohtaan.

Jumala on lähettänyt Poikansa, joka on samalla todellinen ihminen ja juutalainen (Gal 4:4). Jeesus lunasti sekä lain orjuuttamat juutalaiset että alkeisvoimien kahlitsemat pakanat ja hänessä saamme vapaan lapsen aseman. ”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen” (Vähä katekismus).

Tämä totuus ei saa koskaan tulla meille itsestään selväksi. Islamilaiselle maailmalle tämä ei ole mikään hyvä uutinen Heille on käsittämätöntä, että kristityt uskovat syntisen sydämen puhdistuvan, kun uskotaan Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Miksi Jumala ei voisi antaa anteeksi suoraan jokaiselle katuvalle syntiselle?

Vaikka Jumalaa kutsutaan Koraanissa Armeliaaksi Armahtajaksi, niin lähes kaikki islamin oppineet ovat sitä mieltä, että inhimilliset käsitteet armeliaisuudesta eivät Jumalan ominaisuutena merkitse samaa kuin ihmisiin liitettäessä. Nämä ominaisuudet ovat täysin riippuvaisia Jumalan tahdosta, jota kukaan ei voi tietää. Siksi voit tehdä kaikkesi pitääksesi islamin lait. Voit uskoa sydämelläsi ja tunnustaa suullasi, että ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammed on hänen profeettansa. Voit toivomalla toivoa, että Muhammed olisi välittäjäsi Tuomiopäivänä. Voit ajatella ja nimittää Allahia armeliaaksi. Mutta lopultakaan et voi tietää, millainen Allah on ja mitä hän voi sinulle tai jollekin toiselle tehdä. Oikeastaan se merkitsee sitä, ettei Allah ole ilmoittanut itseään lainkaan. Siksi Allahin armeliaisuuskin on arvaamatonta. Ihminen ei koskaan voi siitä olla varma. Armo on Jumalan kädessä, ja Hän antaa sen, kenelle tahtoo (Suura 3:73, 74). Lopulta kuitenkin jäämme epävarmoiksi pelastumisesta.

Kenties tästä johtuvat monien islamin suurmiesten alakuloinen epätoivo ja epävarmuus heidän kuolinvuoteellaan. Abu Bakr oli tosi muslimi ja hienoluontoinen mies. Hänen kerrotaan niin pelänneen tulevaisuuttaan, että hänen hengityksensakin haisi käristetyltä maksalta. Hänen väitetään sanoneen kuolinvuoteellaan: "Oi tyttäreni, tämä on vapautukseni päivä ja erämaan saavuttamisen päivä, jos tämä on ilon päivä, se on oleva jatkuvaa, jos surun, se ei koskaan lakkaa," Miksi hän sanoi kahteen kertaan "jos"? Ei mikään islamissa pysty poistamaan sanaa ”jos”, kun on kyseessä ihmisen pelastuminen. Omar valitti kuolinvuoteellaan: "Voi omaisia, voi omaa äitiäni, jos ei Herra haluakaan antaa minulle anteeksi". Taas sama ”jos”. Se ei ilmaise epävarmuutta Omarin uskosta yhteen Jumalaan, epäluottamusta profeettaan tai Omarin hyvään elämään. ”Jos” viittaa Jumalaan. Nämä kaksi ”jos” lausetta ovat kuin yhteenveto koko islamista. Isäntä kohtelee palvelijaansa, miten itse tahtoo. Kukaan ei voi sanoa, että Isäntä antaa anteeksi, sillä hän tekee niinkuin haluaa eikä kukaan voi tietää hänen mieltymyksiään. Islam onkin ytimeltään alistumista sellaiseen, jota ei voida tietää eikä välttää (Christensen).

Kristinuskosta löytyy myös ”jos”, mutta ero on siinä, että ”jos” ei koskaan liity Jumalaan. Evankeliumi on todiste Jumalan rakkaudesta luotujaan kohtaan. Jumala on rajoittanut itsensä liitoilla ja lupauksilla. Hän on ilmoittanut itsensä tulemalla täydellisesti osaksi ihmiskuntaa. Hän on kantanut ihmisen lankeemuksen taakan itse, jotta tuntisimme hänet ja luottaisimme häneen Uskollisena. Jos uskot, jos luotat, jos hyväksyt, silloin Jumala on uskollinen, voit aina luottaa häneen.

"Olenhan minä jo ennen usein sanonut, että Jumalaan uskominen ei yksin riitä, vaan että hinnankin täytyy olla mukana. Uskovathan turkkilaiset ja juutalaisetkin Jumalaan, mutta ilman välittäjää ja ilman hintaa. Mikä tämä hinta siis on? Sen evankeliumimme ilmoittaa. Pyhä Henkihän kaikkialla opettaa, että meillä ei ole Isää ilman välitystä, ja että hän ei päästä meitä Isän luo ilman välitystä... Opettaahan Kristus tässä, ettemme ole kadotettuja, vaan että meillä on iankaikkinen elämä, toisin sanoen, että Jumala on meitä rakastanut niin, että on uhrannut ainokaisen, rakkaimman lapsensa, jonka hän pani meidän kurjuutemme, helvettiimme ja kuolemaamme, juottaen hänelle sen kaiken aina pohjasakkaa myöten. Tällä tavalla tullaan autuaaksi" (Luther).